Elämme pimeitä aikoja

Näin vuoden valoisampaan aikaan on MAHTAVAA ruuvata lamppu pari kierrosta normaalia syvemmälle päähän ja astella vaihtopuomille Jukea odottelemaan. Tavoistani poiketen ajattelin tällä kertaa pureutua syvemmälle Juko-suorituksen saloihin ja avata ahdasta ajatusmaailmaani niille onnettomille, jotka tänne eksyvät.

Avausosuus kulki niinkuin pitää, Juke teki virheitä karttavan suorituksen ja pääsin metsään sijalla 152, 8:29 kärkeä perässä.

K-1(3. +0:30):

Selkeä ykkösväli tarjoili vauhdinpitoa ja tarkoitus oli heti alusta hönkäistä selkiä tievälillä kiinni. Muutaman sijan siinä kohentelin ja vaikkei pieni poluntynkä ennen rastia heti löytynytkään oli peli avattu kohtuudella.

1-2(1. +0:00):

Tiellä oli ollut aikaa katsella kakkosväliä ja lähtösuunnan jälkeen tarkastin vain kaksi mäkeä, joiden kautta tiputin ison jyrkänteen kulmasta rastille.

2-3(53. +0:27):

Ensimmäinen ajatus oli seurata avokalliota hetki, nousta polulle ja pistää suonotkon kautta rastille. Raahustin kuitenkin hieman liian pitkälle kallion reunaa ja missasin polun risteyksen. Tästä panikoituneena raivosin mäen suoraan huonoimmasta kohdasta ylös ja vielä suonotkon ohi. Huokaisin syvään ja rauhoituin, tajusin että vasemmalta koko roska kiertäen olisi ollut myös hyvä vaihtoehto. Paketti kasaan ja raivolla rastille. Sijoitus viestissä tällä rastilla 115.

3-4(41. +0:07)

Siirtymäväli, hieman arvoin tien jälkeen ja jouduin pysähtymään kerran. Olisi pitänyt pysyä siinä moottoritiellä, mikä meni suoraan rastille.

4-5(56.+1:14)

Rastilta raivokkaasti liikkeelle ja tiellä liian nopea päätös kiertää mäki rannan kautta. Tajusin virheen välittömästi rantapöpelikköön pudotettuani, kun vauhti jysähti seinää päin. Muutaman käyrän kierto tulisi hidastamaan etenemistä pirusti, kun kallion päällä olisi voinut edetä rapakkaa vauhtia nastarit lieskoja iskien. Todella paska valinta ja rastille tultaessa nostin vielä liian hätäisesti ylös mäen päälle. Epätoivo valtasi mielen ja uskoin ainakin parinkymmenen joukkueen menneen ohi.

5-6(16. +0:08)

Rastilta alas lähti hyvä baana, joten murjaisin tallan pohjaan ja nappasin pari kaveria kiinni. Rastivälin keskeltä pikku jyrkänne haltuun ja oikea rinne kajastaen suunnalla rastille. Sijoitus viestissä 104.

6-7(1. +0:00)

Ura rastilta oli niin iso, etten lähtenyt siitä poikkeamaan, vaan puskin tielle asti sitä pitkin ja vielä kotvan jälkeenkin. Epäselvällä aukolla korjasin kohti isoa notkoa ja oikealla kajastavaa suurta rinnettä. Tulkitsin rastin olevan alarinteessä ja louskutin lonkat soikeana leimaamaan.

7-8(9. +0:05)

Jo rastilta lähtiessä näkyi kasirastin paikka kaukaisuudessa, joten ainut tehtävä oli pyrkiä nostamaan pari sijaa notkoviherikössä ja miettiä suunnitelmää seuraavalle välille. Sijoitus viestissä 96.

8-9(51. +0:35)

Suunnitelma oli vetäistä jyrkänteen alta aukolle ja seurata nenää rastille, mutta aukolle nousu tapahtui hieman vinoon ja laajentunut aukko sai pasmat totaalisen sekaisin. Tutkailin paikallani suonotkoa ja yritin paikallistaa itseäni lähes polvisuuntaan tukeutuen. Lopulta tajusin aukon laajentuneen rajusti ja jatkoin alkuperäisen ajatuksen mukaisesti käyrää seuraten rastille.

9-10(62. +0:33)

Selkä väli, rumasti eteenpäin vaan kunnes vauhti tösähti vihreän läpi puskiessani. Aikatappion perusteella jossain muualla on mennyt ura. Sijoitus viestissä 92.

10-11(4. +0:03)

Edessä villkuvat pari selkää saivat kiirusta töppösiin ja runttasin tien jälkeisessä nousussa muutamasta kaverista ohi, hieman ennen rastia pysähdys kuvoirajalla ja varmistus kahdesta kivestä, nausteriin. Sijoitus viestissä 88.

11-12(22. +0:16)

Alku räväkästi mäki kiertäen tiella ja pienen letkan perään juuttuen kiltisti hännän jatkeena rastille.

12-13(42. +0:18)

Rastilta raketin lailla liikkeelle ja heti muutaman sijoituksen petraus, pellolla vilkkua vasemmalle ja taas urku auki. Ylämäkeen lähdettäessä puusto tiheni niin, ettei ollut mahdollisuutta ohitella, vaan oli tyydyttävä jonon vauhtiin. Tarkastelin ylämäkeen kävellessä seuraavan rastivälin vaihtoehtoja ja lukitsin omani. Lipulta leima ja Riento sijalle 77.

13-14(41. +0:20)

Edellisellä välillä olin valinnut kiertää tämän välin mäet oikean kautta. Pieni porukka lähti suorempaan, mutta pidin oman pääni. Hyvä idea kariutui, kun juutuin suolle harhauduttuani aluskasvillisuuteen ja hieman vasemmalla valojono laputteli ohi. Ajatus hieman harhaili, enkä tehnyt minkäänlaista rastinotto/lähtösuunnitelmaa. Rastilla joukkueen sijoitus kuitenkin 73.

14-15(100. +0:11)

Keskuslataamo jäi hieman sekaisin, enkä oikein tiennyt mihin suuntaan rastilta olisi pitänyt lähteä, joten päädyin sinkoilemaan vähän sinne tänne. Lopulta ajauduin kuitenkin valtavalle highwaylle ja sitä pitkin rastille.

15-16(3. +0:05)

Tielle päästyäni en halunnut luopua siitä ja päätin kiertää rastin varman kautta hiekkakuopan kulmaa nuolien. Iso kivi paljasti sopivan suunnan rastille ja muiden hakiessa lippua rinteessä koukkasin reilusti tasaisen puolelle leimaamaan.

16-17(69. +0:55)

Alku meni samoja jälkiä, kuin rastille tullessa. Ajauduin kuitenkin hieman liikaa mäkeen ja jouduin rymeltämään turhan nousun ja laskun. Selvästi erottuva kuvioraja vei huomioni alkuperäisen viivasuoraan menon sijaan ja laskettelin varman kautta rastin ohi alakautta. Kosmeettinen virhe.

17-18(3. +0:09)

Tossuväli, jossa pyrin tavoittamaan edellä menevää selkää. Rastille aukon kulmasta lähdettäessä varmistus kompassista ja laakean mäen reunasta lipulle. Riento rastilla 65.

18-19(25. +0:11)

Oletettavasti helppo väli, joten nastarinjämää tantereeseen. Edellisellä välillä hankitut hapot jysäyttivät ylämäessä aukolla jalkoihin ja jouduin antamaan hetken henkistä siimaa. Lippu nasahti eteen ja katselin jo kaukauisuuteen seuraavan rastin suuntaan. Viestisija 64.

19-20(239. +2:38)

Selkeä suunnitelma ei toteutunut, vaan ammuin kohti edessä näkyvää pitkulaista kalliomäkeä. Ajatus oli alunperin mennä yli, mutta jotenkin ura vietti vasemmalle. harvennussuolle tullessa ei ollut minkäänlaista odotusta tulevasta, vaan olin päättänyt raivota välin maksimivauhtia. Hyvän olon tunne valtasi kehon ja nostin mäkeen vihreälle suolle. Tzädäm kuului, kun todellisuus iski. Ei hajuakaan mille suolle olin nostanut. Epäilin aluksi rastin oikealla olevaa pientä suota ja korjasin vasemmalle. Ei täsmää. Hiki kylmeni ja iho nousi kananlihalle, muita ei näkynyt. Hetken mietiskelyn jälkeen paikallistin itseni, mutta korjasin väärin mäkeen ja hortoilin vailla päämäärää jyrkänteen reunaa isolle kivelle. Nyt seis, karjaisin ja etsin kartasta isoa kiveä, rastin läheisyydessä niitä ei ollut kuin yksi, joten kirosanojen saattelemana seurasin omia jälkiäni rastille, separipummi oli tosiasia.

20-21(2. +0:26)

Pitkä puistatus saattoi matkaan, kun ohittelin samoja kavereita kuin aiemmin. Karkealla pensselillä vetäen raivosin mäen yli suolle ja uran vetämänä aavistuksen väärästä kohtaa mäkeen. Tämä ei haitannut, sillä kontrolli pysyi muuten koko ajan. Pitkä kallionenä ennen rastia antoi varmuutta ja pystyin louskuttamaan rastille maksimia.

21-22(69. +0:11)

Rastilta lähtiessä luin, että rasti on kumpare jyrkänteen päässä. Kuitenkin maasto näytti täysin tasaiselta ja jouduin rastivälin puolikkaalla lyömään koneet alas ja tarkastamaan koordinaatit. Perkele, sehän on polku, eikä jyrkänne! Varsin makeaa olisi ollut pummata tuota ilmeisesti kaikilla ollutta väliaikarastia. Sijoitus viestissä jälleen 65.

22-23(26. +0:18)
Hieman hätäilevää suorittamista välillä ja ajauduin kavereita ohitellessa vasemmalle, minkä kyllä tajusin ajoissa ja korjasin rastille. Sijoitus koheni neljällä sijalle 61

23-24(94.+0:15)

Kuulutus kuuluu ja kiire olisi. Tarkistin kuitenkin vielä suuntaa ja wham! Naamalle iski oksa niin rajusti, että silmissä soi ja korvas vuosivat vettä. Muutaman sekunnin pyörin kuin muumit kasvimaalla ennenkuin tajusin jatkaa matkaa. Armoton loppukisennys sai arvoisensa päätöksen, kun huomasin kaikesta epävarmuudesta huolimatta sijan nousseen 94 pykälää ja taulu osoitti Riennolle sijaa 58. Hienoa oli huomata jälkikäteen, että ennen isoa virhettä oli ottanut kärkeä kiinni puolisen minuuttia, eikä vauhti ollut ollenkaan niin sekundaluokkaa, mitä olin metsässä ajatellut.

Kartta telineestä ja pikaisen taittelurityksen jälkeen pääsin vapauttamaan jo vaahto suupielissä odottaneen Masa orkesterin soolovuoroon.

Kiitos Jukola, kiitos joukkuekaverit ja kaikki tapahtumaan osallistuneet. 15. Jukolan viesti osaltani oli hoidettu, eikä tavoitteesta puutu enää kuin 35 kappaletta samanlaisia.