Ajokoiran juoksuaika

Uusi vuosi, uudet lumet

2012-01-11T13:42:00.003+02:00

Vuosi vaihtui mukavassa seurassa siinä Isometsän nousun aloittavalla alikululla. Viikko Ylläksellä meni oikeastaan juuri niinkuin olin sen ajatellut: Juosten avainharjoitukset ja hiihtäen peruskestävyydet. Kovasta kannustuksesta huolimatta en lähtenyt tunteja ahnehtimaan.

Juoksumäärien nosto on sujunut tähän mennessä kohtuullisen hyvin, eikä paikat ole vielä ottaneet itseensä kovin rajusti. Nopeasti katsellen vuoden takainen juoksun ja suunnistuksen määrä marras-joulukuussa oli 330km, kun se nyt oli 650km.

Tänään on tarkoitus mennä illalla kuuntelemaan Jukka Keskisalon valmentajan Ismo Hämäläisen pitämää valmennusseminaaria, onkohan siellä kahvia tarjolla?

Aina vaan paranee!

2012-01-05T12:24:00.003+02:00

Tällä kertaa vuorossa vapaavalintainen rastinhaku, koirarasti ei oikein meinannut ottaa osuakseen.

Jos ei näillä tulla, ni milläs sitte?

Taas on sekundoitu.

2011-12-27T21:31:00.003+02:00

Jouluna tuli otettua tatsia karttaan kertaalleen. Harjoituksena oli neljän hajontalenkin maksimiperhoset. Kartoittajalle suuri kiitos!

Joulunalustunnelmia

2011-12-22T21:14:00.002+02:00

1. Joku pöpö on iskenyt, varmaan MYKO.

2. Löpö on rajan takaa haettuna jo lähes euron per litra halvempaa ja tankille tarvitsee mennä vain 1300km välein. Rikkoo kuulemma pyyhkijän sulatkin itäpolttoaine autosta, ainakin omassa Sekunda-mobiilissa on pientä kosketushäiriötä ollut tihkuasennossa. Olisi pitänyt kysyä siltä ukolta, joka viereisestä letkusta lorotteli 760-sarjan bemariin menovettä, että miten ne pyyhkijät on toiminu. No, tuskin se kauas pääsi, kuraahan ne kuulemma myyvät...

3. Sunnuntaina startataan Mobiili kohti Jyväskylää, josta matka jatkuu uuden vuoden viettoon Ylläkselle. Tänä vuonna en aio hiihtää yhtä paljoa kuin ennen, vaan pyrin tekemään asioita enemmän ajatuksella. Saas nähä.

4. Kakkoslaadun joulua vaan kaikille ja joka ainoalle! Antakaa tänä jouluna lahjaksi jotain kierrätettyä, itse tehtyä, tai vaikka 5 kerran hierontalahjakortti rakkaallenne(itse hieroen). Siinä sitä on Sekundaa yhden juhlan täydeltä.

Kiitos ja näkemiin.

Heimalan erikoinen

2011-12-15T09:56:00.004+02:00

Eilen tuli illalla käytyä vielä Lepran keskustassa aiheuttamassa hämmennystä itäturisteissa, kun Jussi oli laatinut keskelle kaupunkia kolme napakkaa lenkkiä hieman tavallisuudesta poikkeaville kartoille. Kaavakartta vielä sujui, mutta ilmakuvan ykkösellä otin hylsyn leimaamalla vajaan 10m rastin yläpuolla kävelysillalla.
Pirun hauskaa oli sateesta huolimatta, mutta nastarit ja asfaltti ei oikein ole mukava yhdistelmä.

Heimalan Jussia jos et tunne, niin kysyppä asiasta vaikka Piirosen Eerolta...

Greyhound

2011-12-12T14:09:00.003+02:00

Eläin sopeutuu vallitseviin oloihin, ihminen masentuu vallitsevista oloista. Heikot kaatuu elon tiellä ja korpi korjaa omansa, näin se vaan menee.

Tänään lepuutellaan ja huomenna tutustutaan vallitseviin olosuhteisiin.

Kyläteiltä opittua

2011-12-09T11:29:00.006+02:00

Tie voi olla paras ystäväsi ja pahin vihollisesi
Tie on raskas taakka kantaa
Tie voi merkitä elämällesi kaikkea, eikä kuitenkaan yhtään mitään
Tie ei hyväksy tekosyitä
Tie paljastaa paskanpuhujat
Tie kertoo ihmisestä hyvin paljon
Tie aiheuttaa suuria tunteita
Tien palaute on välitön
Tie ei ole koskaan samanlainen
Tie voi antaa paljo, tai ottaa kaiken
Jos Chuck Norris ja tie ottaisivat yhteen, tie voittaisi
Tie ei pääty koskaan
Tie ei tunne armoa
Tien kulkija oppii olemaan
Tie voi ajaa hulluuteen
Tie voi olla salakavala ja toisaalta niin ennalta-arvattava
Jokainen kulkee vain oman tiensä
Tietön taipalekin voi olla oikea tie
Hitaasti tiellä liikkuen näkee tarkemmin, nopeasti liikkuen näkee enemmän
Nokia ei ole tärkein ihmisiä yhdistävä tekijä, tie on
Tie paljastaa heikkoutesi
Tie tekee sinusta vahvemman
Tietä ei voi voittaa
Tiellä ihmiset ovat tasa-arvoisia
Tietä joko kunnioittaa, tai oppii kunnioittamaan
Tieltä voit löytää mielenrauhan
Tietä ei voi voittaa

Vettä tuloo ko sielt ihestään

2011-11-27T20:10:00.002+02:00

Tänään oli fiksu veto laittaa sadetakki lenkille. Vettä tuli siihen malliin, että äitiä olisi tullut ikävä ilman vettäpitävää. Pitkääkin pidemmän talven 4 ensimmäistä viikkoa on tänään siis lusittu ja mukavaa on ollut ulkoiluttaa tennareita ilman suurempia kiputiloja. Mitään ihmeellistähän tässä ei ole tehty, pari suunnistusta/kovempaa viikkoon, voimaa jaloille ja muuten vaan ulkoiltu syksystä nauttien. Tavoitteeksi voisikin ensi kesäksi laittaa, ettei sprintissä tarvitsisi enää kävellä.

Lauantaina pitkän VK:n jälkeen kävimme Stam1nan jalanjäljillä Lemillä nauttimassa yhtä Suomen 7 ihmeestä, Särää. Jättimäisessä leivinuunissa hartaudella valmistettu lammas oli todella maittavaa, eikä se punkkukaan nyt hassumpaa ollut. Sinisen Ylivoiman timantinkova keikka Hervannan ytimessä taas jäi kokematta, mutta linkkiyhteys paikan päälle kertoi tunnelman olevan sanalla sanoen riittävä.

Talvi tulee muuten 14.12.2011, kahvinporot kupin pohjalla kertoi sen.

Lumihiutaleita nenällä

2011-11-21T20:55:00.002+02:00

Viime viikon loppu meni hieman poskelleen, mutta kukapa vanhoja muistelisi. Alkaneelle viikolle olen mielessäni visioinut pari napakkaa, yhden vääntävän ja yhden hieman pidempään kestävän, sekä muuta tarpeetonta höttöä tätä kaikkea tukemaan.

Tänään laahustelin pitkin Saimaan rantapolkuja Voisalmen kaupalle ja takaisin, josta plakkariin napsahti 16km lumen sulaessa pimeässä lampun valokeilaan. Ensilumet on joka vuosi niin mahtava kokemus, että ulkoiluinto nousee vähintäänkin toiseen potenssiin. Ainakin omasta mielestäni vuoden parhaat suunnistelukelit sattuu juurikin pimeän syksyillan parin asteen pakkaseen.

Viikon 2 kasvuhormoonit

2011-11-14T14:21:00.003+02:00

Suonensisäisten parannusaineiden sijasta päätin viettää viime viikon ulkoillen ja kauniista syyssäästä nauttien. Parin taitoharjoituksen lisäksi sain henkistä kasvuhormoonia sunnuntain "pitkällä" lähes koskematonta Salpausselkää ihaillen.

Tai no, lisäsinhän mä soijarouhetta aamupuuroon.

Ps. Oikeasta yläkulmasta pääsee nykyään tarkastelemaan, mitä täällä Peräberberiassa(Forrestg trademark)oikein tapahtuu.

Treeniviikko 1

2011-11-07T14:45:00.002+02:00

Pääsihän sitä taudin kourista viimein. Kolmisen viikkoa siinä hurahti räkää ja tautia ihmetellen. Viime viikon kerkesin jo osittain käyttää lenkkeilyyn ja vietettiinhän me Marin kanssa viikonloppu Lakasten vieraana Jyväskylässä "leiriä" pidellen. Kiitokset Laura, Jonne ja Emppa!

Muut likaiset Riennot kävivät Raatojuoksussa, mutta itselleni paremmin sattui Sadismi. Parin tunnin verran kestäneessä kisassa Teräläiset laputtelivat sen verran kiitettävää vauhtia, että kumarsin 15km jälkeen syvään ja totesin siirtyväni aavistuksen hitaampaan junaan. Karttaa ja tuloksia voi tarkastella Terän sivuilta.

Joopa joo, siinähän sitä taas sit olis.

Tyttöjen määrillä

2011-10-19T13:13:00.002+03:00

Kesällä pidetty pitkä lonkkatulehdusjakso näkyy määrässä, mutta tulevan kauden tavoitteena on siirtää itseni D16-sarjan harjoittelusta pykälä ylöspäin.

Tattista vaan ja tautia kanssa!

2011-10-17T17:54:00.003+03:00

No perskule, pitihän se arvata. Nyt kyllä täytyy olla kiitollinen, ettei tämä keuhkoputkentulehdus tullut kesken SM-rumban. Harmittaa vaan se 10-ottelu mikä jäi viime lauantaina välistä. Näinköhän olisi mitalisijoja kolkuteltu, sillä siellä piti ylittää 4000 pisteen maaginen raja, jos voittoon olisi mielinyt. Kovaa touhua ja ilmeisen kovia ukkoja.

No, nyt otetaan vielä pari päivää lepoa ja katsotaan sitä Enskautta sit!

Voiko CD kulua puhki?

2011-10-13T10:47:00.002+03:00

Mannareissun jälkeen on tullut pyöritettyä Sinistä Ylivoimaa kotona tietokoneelta ja stereoista, autossa ja kaikki mahdollinen aika vielä kannettavasta soittimesta. Rupesin mietiskelemään, et ei taida pojat tietää minkälaisen mullistuksen tekivät suunnistavan kansan keskuudessa tällä kiekolla. Onko mahtavaa, kun täysin tuntemattomat ihmiset, niin vanhat kuin nuoret, tulee jutteleen ja kyseleen kaikkee Riennon ukoista. Ja kaikil tuntuu oelvan pirun hyvä fiilis. Jätkät onnistu kiteyttämään omista kokemuksistaan yhdelle plätylle kaiken sen, mitä suunnistajan elämä on.

Olen myöskin todella otettu päästessäni lahjoittamaan levyn kansikuvat SY:n hellään huomaan. Tai no sainhan mie vastapalveluna nimikkobiisin levylle, joka on TIMANTIN KOVA! Kiitos jätkät, kiitos!

Syksy jatkuu tästä nyt tämän viikon keventelyllä. Lauantaina olisi tarkoitus Likaisten Rientojen kanssa kisata 10-ottelun parissa ja sen jälkeen saunoa kausi 2011 pakettiin. Sit voi alottaa varovasti "enskauel" puheet. Omalta osalta suunnitelmat on vielä hieman vaiheessa, mutta selkeä kehittyminen voimatasojen osalta on tulossa.

"Ringeni kainuu fini sekä POMmi, Karibianmeri rantabaari ja rommi"

se ei vaan lakkaa soimasta päässä...

Riskei täytyy ottaa tai sit ikuisesti pelätä

2011-10-07T09:57:00.002+03:00

Kun nyt kerran on jo väkivallallakin uhattu, on vissiin pakko tehdä tämän sivuston eteen jotakin. Pakkauspuuhat Tjuugufemmaan on kovasti vaiheessa ja levyjulkkaria ootan sata lasissa. Hienoo olla jätkien kanssa reissussa!

Kisaruljanssoinnit on kotimaan osalta nyt näillä näkymin taputeltu ja olo on HYVÄ!
Keskimatkalla tein se ratkaisevan ja pummasin ykköstä, aivan kuten pitkälläkin. No ei siinä mitään. Betoni nyt on niin betoni ja tuttua HUTtua siellä oli tiedossa. Ekalla välillä roikuin Timpan jojossa ja sit siitä eteenpäin rupes homma skulaamaan. Sovittiin kyllä lähtökarsinassa et jokainen vetää vuoron perään välejä. Itse lupasin vetää loppusuoran, mut Taanila pääs siin vikalt lähties viel kuittaamaan. Taas. Oon vaan niin huono nois loppusuoris, et mummotkin tulee ohi.

Viime syksynä tein periaatepäätöksen, että otan vuoden 2011 SM-yöstä plaketin. Ajatus oli jopa itselleni niin naurettava ja päätön, etten sitä uskaltanut sanoa kuin harvoille ja valituille. Keväällä pidin sitten tätä hiljaista sopimusta itseni kanssa hyvänä päivänä jopa mahdollisena, kunnes loukkasin lonkkani ja pidin pitkän lepojakson kesän keskellä. Fiilis oli alhaalla.
Onneksi Mari ja pojat kuitenkin tsemppasivat ja pääsin uuteen alkuun, totesin aikaa olevan vähän, mutta tarpeeksi. Muutama täsmätreeni kisaviikolla ja tunsin olevani niin hyvässä kunnossa, kuin siihen tilanteeseen oli mahdollista.

Karsinnan lähtöpaikalle mennessä siinä peltojen keskellä sammutin lampun ja istuin yksin tielle katselemaan tähtiä. Mietin koko vuotta ja ajattelin, että "nyt tai ei koskaan". Oli hyvä fiilis ja taivaalla leimahteli pieni revontuli. Saattoi se olla kyllä ohut pilvenhattarakin, mistä noit tietää. Keräsin itseni, lämmittelin ja rymysin varmistellen läpi hyväkulkuisen hämäläisen karsinnan kakkoseksi. Meinasin kyllä kosauttaa pahemman kerran, kun luovin reittini ohi tokavikan suoraan viimeiselle ja meinasin jättää yhden rastin käymättä. Sitä ei olisi mies kestänyt. No siitä tuli vajaa minuutti ylimääräistä, mutta unelma eli vielä.

Finaaliin lähtiessä oli pienoista kisajännitystä ilmassa. Hieman erilaista kuin normaalisti, sillä olinhan henkisesti valmistautunut juurikin tähän hetkeen. Hieman ennen lähtöä jutustelin erään vanhemman herrasmiehen kanssa. Kysyi, että onhan sitä vissiin tullut harjoiteltua aika paljon yötä? Vastasin, että kaksi kertaa on tullut metsässä pimeässä käytyä, eihän tässä kuitenkaan mitään ihmeellistä ole.

Tarkoitus finaalissa oli toteuttaa samaa kaavaa, kuin karsinnassa ja vetää tarvittaessa käsijarru päällä. Ekalla kahdella välillä hätäilin ja tein reitinvalintavirheitä, pataan tuli minuuttitolkulla. Puoleenväliin asti sain sitten homman sujumaan hyvin ja kovasti päänvaivaa aiheuttaneet hajontarastitkin löytyivät kohtuullisen pienillä virheillä. Loppulenkillä tuli sitten hölmöiltyä ihan jo pelkästään väsymyksen takia ja tokavikallekkin otin aivan idiottimaisen koukun. Maaliin tullessa en tiennyt sijaa, mutta kelloon katsoessa olin tyytyväinen ja se riitti minulle. Myöhemmin kuulin autoon istuessa, että plaketti jäi vajaan minuutin päähän, mutta pettymyksen sijaan kehon valtasikin hyvän olon tunne. Kuuta en taivaalta saanut, mutta sateenkaaren päähän löysin. Kiitos siitä.

Kiva lähtee reenaa tästä enskautta kohti ja Sekunda-sporttailee pitkin Suomee. Mannas näkyy!

Yöpakkasil, yötreenist itsetuntoo

2011-09-08T14:48:00.004+03:00

Pakko vähän mainostaa, ihan pakko. Tulevat viikot ovat ratkaisevia tulevaisuuden kannalta, on nimittäin SM-gameksii ja odotettavaa nousukuntoa. Onhan noita, mut suurin jännitys kohdistuu Sinisen ylivoiman uuden ja eittämättä timantin kovan levyn, Sekundasporttii odotukseen. Ei sillä, että Sininen ylivoima taitaa olla tällä hetkellä ainut suunnistuksesta ja urheilusta ylipäätään vakuuttavasti räpäyttävä duo, mutta tällä kertaa albumin nimikkoraita saattaa sisältää omaa habitustani hyvinkin läheisesti koskettavaa riimiä.
Sen enempiä tietoja ei allekirjoittaneelle ole vuodettu, mutta levytys tapahtunee tänä viikonloppuna eräässä helsinkiläisessä studiossa.

Oiskohan jopa noin, että levyjulkkaribileet pidetään tuttuun tapaan Mannalaivan hytissä. Edellinen keikka oli varsinainen menestys, enkä usko kaksikkomme pettävän odotuksia tälläkään kertaa.

Odottavan aika on pitkä, joten sillä välin kannattaa tutustua Sinisen ylivoiman aiempaan tuotantoon:

Sininen Ylivoima

Suunnistan

Löytyy muutes myös Facebookista

Loppuun viel karsinnan ykkönen:

Hyvää yötä ja huomenta, älä vielä luovuta!

2011-08-29T20:06:00.003+03:00

Hola bastardos!

Jukolan jälkeen ilmenneiden lonkka/SI-nivel-ongelmien takia kerkesin jo haudata syksyn tavoitteet ja vaivuin katkeroituneiden vanhojen miesten haudattujen unelmien laaksoon ja vain olin. Kaikki tuntui menetetyltä ja peilistä katseli vain kalpea haamu takaisin.

Nyt puhaltaa kuitenkin uudet tuulet, sillä lähes feenix-linnun lailla tuhkasta nousseen ÄsPiin testosteronilöyhkä kantautui tuulen mukana viimein myös tänne Etelä-Karjalaan ja paransi sotahaavani. Kitkerästä pöllystä suivaantuneena aloitin viime viikonloppuna hyökkäykseni syksyistä tavoitetta kohden ja tuloksena oli launtaina sija 55, +23 minuuttia kärjestä, sekä sunnuntaina sija 15, +3 minuutin pirulaista kärjestä. Viimeistä sanaani en ole vielä sanonut, perkeles!

Viikon Sekunda

2011-07-06T23:05:00.002+03:00

Vanhoista ja nastansa menettäneistä Icebugeista tuli tänään väännettyä täysiveriset sprinttimonot. Sopivasti puukkoa näyttämällä loppuunajetuista lipokkaista sai testilenkin perusteella kohtuullisen hyvin pitävät ja 230g painavat menopelit. Kuvionti vastaa hyvinkin realistisesti Inov8 Bare grippiä, vaikkakin painoa on giganttiset 30g enemmän.

Eikös se ole rallikisoissakin ihan arkipäivää, että renkaan kuvio leikataan vasta paikan päällä, kun on nähty tulevat olosuhteet?

Jo loppu tirkistely!

2011-06-29T13:53:00.005+03:00

Perkules kun ahistaa lötköttää Sekunda-mobiilin peräloosterissa, kun ohikulkijat tiirailee jotta mitä se siellä oikein kieroine mielikuvituksineen touhuaa. No perkele, tänään innostuin heti aamutuimaan kaivamaan vajaan vuoden kaapin hyllyllä maanneen tummennuskalvopaketin ja läiskäisin takaikkunat tummaksi kaikkia paketin ohjeita mahdollisimman kaukaa kiertäen. Pitäähän miehellä rauha omassa olohuoneessaan olla.

Lenkit on ollu aika lailla jäissä muutaman päivän, kun lonkka perkule tulehtui niin ettei kävellä kärsi. Myllyn tietotoimisto kertoi kokeneensa samanlaisia vaivoja(mitähän vaivoja se ei ois kokenu?) jossain vaiheessa ja antoi toimintaohjeita paranteluun. Tarkoitus on aloittaa kolmen viikon kova jakso kunhan vain tämä sekarotuisia ajokoirapiskejä vaivaava lonkkavikaisuus katoaa.

Laitetaas vielä kuva Nauvon Kaspergetin rinteiltä, oli niin makeaa maastoa!

Elämme pimeitä aikoja

2011-06-27T14:08:00.025+03:00

Näin vuoden valoisampaan aikaan on MAHTAVAA ruuvata lamppu pari kierrosta normaalia syvemmälle päähän ja astella vaihtopuomille Jukea odottelemaan. Tavoistani poiketen ajattelin tällä kertaa pureutua syvemmälle Juko-suorituksen saloihin ja avata ahdasta ajatusmaailmaani niille onnettomille, jotka tänne eksyvät.

Avausosuus kulki niinkuin pitää, Juke teki virheitä karttavan suorituksen ja pääsin metsään sijalla 152, 8:29 kärkeä perässä.

K-1(3. +0:30):

Selkeä ykkösväli tarjoili vauhdinpitoa ja tarkoitus oli heti alusta hönkäistä selkiä tievälillä kiinni. Muutaman sijan siinä kohentelin ja vaikkei pieni poluntynkä ennen rastia heti löytynytkään oli peli avattu kohtuudella.

1-2(1. +0:00):

Tiellä oli ollut aikaa katsella kakkosväliä ja lähtösuunnan jälkeen tarkastin vain kaksi mäkeä, joiden kautta tiputin ison jyrkänteen kulmasta rastille.

2-3(53. +0:27):

Ensimmäinen ajatus oli seurata avokalliota hetki, nousta polulle ja pistää suonotkon kautta rastille. Raahustin kuitenkin hieman liian pitkälle kallion reunaa ja missasin polun risteyksen. Tästä panikoituneena raivosin mäen suoraan huonoimmasta kohdasta ylös ja vielä suonotkon ohi. Huokaisin syvään ja rauhoituin, tajusin että vasemmalta koko roska kiertäen olisi ollut myös hyvä vaihtoehto. Paketti kasaan ja raivolla rastille. Sijoitus viestissä tällä rastilla 115.

3-4(41. +0:07)

Siirtymäväli, hieman arvoin tien jälkeen ja jouduin pysähtymään kerran. Olisi pitänyt pysyä siinä moottoritiellä, mikä meni suoraan rastille.

4-5(56.+1:14)

Rastilta raivokkaasti liikkeelle ja tiellä liian nopea päätös kiertää mäki rannan kautta. Tajusin virheen välittömästi rantapöpelikköön pudotettuani, kun vauhti jysähti seinää päin. Muutaman käyrän kierto tulisi hidastamaan etenemistä pirusti, kun kallion päällä olisi voinut edetä rapakkaa vauhtia nastarit lieskoja iskien. Todella paska valinta ja rastille tultaessa nostin vielä liian hätäisesti ylös mäen päälle. Epätoivo valtasi mielen ja uskoin ainakin parinkymmenen joukkueen menneen ohi.

5-6(16. +0:08)

Rastilta alas lähti hyvä baana, joten murjaisin tallan pohjaan ja nappasin pari kaveria kiinni. Rastivälin keskeltä pikku jyrkänne haltuun ja oikea rinne kajastaen suunnalla rastille. Sijoitus viestissä 104.

6-7(1. +0:00)

Ura rastilta oli niin iso, etten lähtenyt siitä poikkeamaan, vaan puskin tielle asti sitä pitkin ja vielä kotvan jälkeenkin. Epäselvällä aukolla korjasin kohti isoa notkoa ja oikealla kajastavaa suurta rinnettä. Tulkitsin rastin olevan alarinteessä ja louskutin lonkat soikeana leimaamaan.

7-8(9. +0:05)

Jo rastilta lähtiessä näkyi kasirastin paikka kaukaisuudessa, joten ainut tehtävä oli pyrkiä nostamaan pari sijaa notkoviherikössä ja miettiä suunnitelmää seuraavalle välille. Sijoitus viestissä 96.

8-9(51. +0:35)

Suunnitelma oli vetäistä jyrkänteen alta aukolle ja seurata nenää rastille, mutta aukolle nousu tapahtui hieman vinoon ja laajentunut aukko sai pasmat totaalisen sekaisin. Tutkailin paikallani suonotkoa ja yritin paikallistaa itseäni lähes polvisuuntaan tukeutuen. Lopulta tajusin aukon laajentuneen rajusti ja jatkoin alkuperäisen ajatuksen mukaisesti käyrää seuraten rastille.

9-10(62. +0:33)

Selkä väli, rumasti eteenpäin vaan kunnes vauhti tösähti vihreän läpi puskiessani. Aikatappion perusteella jossain muualla on mennyt ura. Sijoitus viestissä 92.

10-11(4. +0:03)

Edessä villkuvat pari selkää saivat kiirusta töppösiin ja runttasin tien jälkeisessä nousussa muutamasta kaverista ohi, hieman ennen rastia pysähdys kuvoirajalla ja varmistus kahdesta kivestä, nausteriin. Sijoitus viestissä 88.

11-12(22. +0:16)

Alku räväkästi mäki kiertäen tiella ja pienen letkan perään juuttuen kiltisti hännän jatkeena rastille.

12-13(42. +0:18)

Rastilta raketin lailla liikkeelle ja heti muutaman sijoituksen petraus, pellolla vilkkua vasemmalle ja taas urku auki. Ylämäkeen lähdettäessä puusto tiheni niin, ettei ollut mahdollisuutta ohitella, vaan oli tyydyttävä jonon vauhtiin. Tarkastelin ylämäkeen kävellessä seuraavan rastivälin vaihtoehtoja ja lukitsin omani. Lipulta leima ja Riento sijalle 77.

13-14(41. +0:20)

Edellisellä välillä olin valinnut kiertää tämän välin mäet oikean kautta. Pieni porukka lähti suorempaan, mutta pidin oman pääni. Hyvä idea kariutui, kun juutuin suolle harhauduttuani aluskasvillisuuteen ja hieman vasemmalla valojono laputteli ohi. Ajatus hieman harhaili, enkä tehnyt minkäänlaista rastinotto/lähtösuunnitelmaa. Rastilla joukkueen sijoitus kuitenkin 73.

14-15(100. +0:11)

Keskuslataamo jäi hieman sekaisin, enkä oikein tiennyt mihin suuntaan rastilta olisi pitänyt lähteä, joten päädyin sinkoilemaan vähän sinne tänne. Lopulta ajauduin kuitenkin valtavalle highwaylle ja sitä pitkin rastille.

15-16(3. +0:05)

Tielle päästyäni en halunnut luopua siitä ja päätin kiertää rastin varman kautta hiekkakuopan kulmaa nuolien. Iso kivi paljasti sopivan suunnan rastille ja muiden hakiessa lippua rinteessä koukkasin reilusti tasaisen puolelle leimaamaan.

16-17(69. +0:55)

Alku meni samoja jälkiä, kuin rastille tullessa. Ajauduin kuitenkin hieman liikaa mäkeen ja jouduin rymeltämään turhan nousun ja laskun. Selvästi erottuva kuvioraja vei huomioni alkuperäisen viivasuoraan menon sijaan ja laskettelin varman kautta rastin ohi alakautta. Kosmeettinen virhe.

17-18(3. +0:09)

Tossuväli, jossa pyrin tavoittamaan edellä menevää selkää. Rastille aukon kulmasta lähdettäessä varmistus kompassista ja laakean mäen reunasta lipulle. Riento rastilla 65.

18-19(25. +0:11)

Oletettavasti helppo väli, joten nastarinjämää tantereeseen. Edellisellä välillä hankitut hapot jysäyttivät ylämäessä aukolla jalkoihin ja jouduin antamaan hetken henkistä siimaa. Lippu nasahti eteen ja katselin jo kaukauisuuteen seuraavan rastin suuntaan. Viestisija 64.

19-20(239. +2:38)

Selkeä suunnitelma ei toteutunut, vaan ammuin kohti edessä näkyvää pitkulaista kalliomäkeä. Ajatus oli alunperin mennä yli, mutta jotenkin ura vietti vasemmalle. harvennussuolle tullessa ei ollut minkäänlaista odotusta tulevasta, vaan olin päättänyt raivota välin maksimivauhtia. Hyvän olon tunne valtasi kehon ja nostin mäkeen vihreälle suolle. Tzädäm kuului, kun todellisuus iski. Ei hajuakaan mille suolle olin nostanut. Epäilin aluksi rastin oikealla olevaa pientä suota ja korjasin vasemmalle. Ei täsmää. Hiki kylmeni ja iho nousi kananlihalle, muita ei näkynyt. Hetken mietiskelyn jälkeen paikallistin itseni, mutta korjasin väärin mäkeen ja hortoilin vailla päämäärää jyrkänteen reunaa isolle kivelle. Nyt seis, karjaisin ja etsin kartasta isoa kiveä, rastin läheisyydessä niitä ei ollut kuin yksi, joten kirosanojen saattelemana seurasin omia jälkiäni rastille, separipummi oli tosiasia.

20-21(2. +0:26)

Pitkä puistatus saattoi matkaan, kun ohittelin samoja kavereita kuin aiemmin. Karkealla pensselillä vetäen raivosin mäen yli suolle ja uran vetämänä aavistuksen väärästä kohtaa mäkeen. Tämä ei haitannut, sillä kontrolli pysyi muuten koko ajan. Pitkä kallionenä ennen rastia antoi varmuutta ja pystyin louskuttamaan rastille maksimia.

21-22(69. +0:11)

Rastilta lähtiessä luin, että rasti on kumpare jyrkänteen päässä. Kuitenkin maasto näytti täysin tasaiselta ja jouduin rastivälin puolikkaalla lyömään koneet alas ja tarkastamaan koordinaatit. Perkele, sehän on polku, eikä jyrkänne! Varsin makeaa olisi ollut pummata tuota ilmeisesti kaikilla ollutta väliaikarastia. Sijoitus viestissä jälleen 65.

22-23(26. +0:18)
Hieman hätäilevää suorittamista välillä ja ajauduin kavereita ohitellessa vasemmalle, minkä kyllä tajusin ajoissa ja korjasin rastille. Sijoitus koheni neljällä sijalle 61

23-24(94.+0:15)

Kuulutus kuuluu ja kiire olisi. Tarkistin kuitenkin vielä suuntaa ja wham! Naamalle iski oksa niin rajusti, että silmissä soi ja korvas vuosivat vettä. Muutaman sekunnin pyörin kuin muumit kasvimaalla ennenkuin tajusin jatkaa matkaa. Armoton loppukisennys sai arvoisensa päätöksen, kun huomasin kaikesta epävarmuudesta huolimatta sijan nousseen 94 pykälää ja taulu osoitti Riennolle sijaa 58. Hienoa oli huomata jälkikäteen, että ennen isoa virhettä oli ottanut kärkeä kiinni puolisen minuuttia, eikä vauhti ollut ollenkaan niin sekundaluokkaa, mitä olin metsässä ajatellut.

Kartta telineestä ja pikaisen taittelurityksen jälkeen pääsin vapauttamaan jo vaahto suupielissä odottaneen Masa orkesterin soolovuoroon.

Kiitos Jukola, kiitos joukkuekaverit ja kaikki tapahtumaan osallistuneet. 15. Jukolan viesti osaltani oli hoidettu, eikä tavoitteesta puutu enää kuin 35 kappaletta samanlaisia.

Sprintistä tilttiin, kulkematta palautumisen kautta

2011-06-07T12:28:00.003+03:00

Kaksi sprinttistarttia ja molemmista hyväksytty tulos, mahtavaa!

Karsinta oli todella vaikea kakku fyysisesti ja henkisesti, edellispäivien työt painoivat rajusti, enkä ollut kerennyt tehdä minkään valtakunnan valmistavia harjoitteita. Suoritus oli hallittu, mutta muutamissa reitinvalinnoissa olen tehnyt selkeitä virheitä. Ennakkotunnelmien jälkeen voin vain todeta, että olen erittäin tyytyväinen omaan suoritukseeni ja tavoite tämän viikonlopun osalta oli saavutettu.

Finaaliin lähdin tekemään rentoa suoritusta ilman minkään sortin paineita. Suoritus oli siltä osin onnistunut, että reitinvalinnat mitkä tein, sain suoritettua ilman sen suurempia mokailuja, poislukien rastille 17 tehty koukku. Eri asia on sitten se, että minkälaisia reitinvalintoja sitä tuli tehtyä. Hyvin vähäinen sprinttiharjoittelu näkyi, kun en muutamassa paikassa huomannut kiellettyjen kohteiden välissä olevia rakoja, vaan kiersin turhaan rakennuksia aikaa menettäen. Ehkä myös olin yltiövarovainen hylkäyksen pelossa? Kisan ehkä pahin virhe tuli tehtyä kielletyn tien kohdalla(välit 2-3 ja 10-11), jossa en kummallakaan välillä huomannut tietä alittavaa tunnelia kartasta, vaan tämä seikka tuli esille vasta kotimatkalla. Tämä olisi helpottanut ja nopeuttanut suoritusta reilusti. Oli miten oli, kartassa se tunneli oli ja vain peiliin katsomalla löytyy vastuunkantaja virheille. Reitti ja kartta on kaikille sama ja jokainen suorittaa näiden perusteella maksimaalisen hyvän suorituksen ja katsoo sitten tulostaululta mihin se riitti. Itselläni se riitti tällä kertaa toiseksi viimeiselle paikalle ja olen siitä helvetin ylpeä.

Maaliintulon jälkeen laputtelin kiireesti autolle, istuin 5h jalat jökissä lappeenrantaan, nukuin ah niin palauttavat 4,5h yöunet, heräsin yöllä kahdelta töihin ja saavuin illalla hieman ennen kuutta sieltä kotiin. Palautuminen on sit niin perkeleen taattu. Tänään olen tavuttanut sanaa J-U-M-I ja yrittänyt ymmärtää sen merkitystä ihmiskunnan historiassa niin henkisen, kuin fyysisen sektorin osalta.

Olen tässä yrittänyt löytää soutuvenettä, jos jollakin on ylimääräinen ja halpa yksilö takapihalla ota yhteyttä, 25-Manna lähestyy.

Karavaani kulkee

2011-06-03T21:56:00.003+03:00

Tässä on pariin viikkoon tullut käytyä Raja-rasteilla toteamassa väsymyksen tila ja Erittäin raastavan työpäivän jälkeen heikkohappisena ottamassa J.W:ltä pataan Miehikkälän Myllylammella, jossa taisin viimeeksi suunnistaa 90-luvun puolivälissä maakuntaviestiä.

Sekunda-mobiilin keula suunnattiin tänään kohti paimiota ja 3-neliöinen luksus-sviittini saavutti määränpäänsä puolisen tuntia sitten. Pitkien yöunien jälkeen käyn aamusella hakemassa tuntumaa sprinttikarttaan ja sitten vain nostetaan jalat kattoon(ei muuten ole vaikeaa tässä boksissa).

Tuli tuossa matkalla Masan kanssa puhellessa sellainen fakta esiin, etten ole todennäköisesti koko suunnistus-urallani suorittanut yhtään virallista sprinttikisaa hyväksyttävästi lävitse. On joko tullut rehellinen hylkäys, tai sitten olen mennyt selkeästi luvattomasta paikasta ja pyytänyt hylkäystä(am-sprint 2009). Siellä en sitä tosin pyynnöstä huolimatta saanut. Pitänee tarkistaa tässä lähiaikoina onko tämä jopa legendaarinen sprinttisarja todellisuutta, vai pelkkää muistin heikkoutta. Kaiken kuitenkin kruunasi viime SM-sprintin tuplahylsy, joten jään into sinkeänä odottamaan sunnuntain punaista aamunkoittoa.

Ei muutes oo yhtään niin kylmä ku ankkurirastien aikaan.

Tyhmyydestä sakotetaan, ja ylinopeudesta

2011-05-27T10:07:00.007+03:00

Tsuiba daipa, mennyt viikko sisälsi karvaan pettymyksen erikoispitkiltä kun puolimaratonilla itseensä ottanut polvi alkoi vihoitella toisen lenkin puolivälissä. hetki hetkeltä kipu kasvoi kovemmaksi ja paria rastia ennen kartanvaihtoa oli pyyhkeen heittäminen kehään tosiasia. Vitutti.

Nyt on tullut panostettua sitten omaan hyvinvointiin niinkin paljon, että olen käynyt avauttamassa paikkoja amaattilaisilla. Tämähän ei tosin olleenkaan ole Sekunda-sport ideologian mukaista vaan paikkoja pitäisi itse runnoa jollain katuojasta poimitulla putken pätkällä. Joskus on vaan pakko uhrata vähän paaluakin näihin harrasteluihin.

Kisojen jälkeen jäimme vielä päiväksi pohjois-karjalaan ihastelemaan Kolin hienoja maisemia:

Hiljentymään luonnon kauneuden edessä:

ja tietenkin hiomaan optimaalista juoksutekniikka:

Puolimaratonilta kotiin tullessa otettiin Marin kanssa Taavetin kohdalla muutes kaverikuva, mutta toivottavasti sekunda-mobiilin mittariin on luottamista eikä tarvitse kartuttaa Kreikan apupakettia enää suuremmaksi.

Tilastoaikaa hakemassa

2011-05-17T20:33:00.008+03:00

Viime lauantaina tuli testattua pikitien kuntoa Kouvolan puolimaratonilla, ensimmäisellä kautta aikain. Samaan aikaan järjestettiin puolikas myös omalla takapihalla, mutta liian tutuksi käyneet kadut eivät oikein hotsittaneet. Oman lukunsa teki myös Kouvolan asema nuoruusvuosieni kehityskehtona. Tutuilla kaduilla oli kiva lönkötellä ja mukavuutta lisäsi se, että kolme tuntia ennen starttia tein vielä paniikkipäätöksen ostaa uudet juoksukengät. Vanhat kun oli jo Sekundoitu täysin käyttökelvottomaan kuntoon.

Itse kisa juostaan yhtenä lenkkinä ja tällä kertaa hyvin tuulisissa olosuhteissa. vaihtelevat tuuliolot tekivät kilometriajoista hyvinkin sekalaisia ja viimeisellä vitosella oli välillä hyvinkin raivokkaita puhureita vasten kasvoja. Kouvolan puolimaraton on erittäin mukava reitti, mutta mäkisen profiilinsa puolesta ei sellainen minne kannattaisi omia ennätyksiä lähteä tehtailemaan. Jos Garminiin on luottamista, niin taisihan tuo olla rapiat 100m ylimittainenkin.

Perinteen mukaisesti lähdin reippaalla asenteella liikkeelle ja johdinkin kisaa paukusta maaliin. Tavoite 1:15:00 alituksesta jäi haaveeksi ja kello pysähtyi aikaan 1:17:28. Pitänee olla ensi kerralla kovempi.

Mukana reitin varrella oli Kouvolan kovin jätkä Mikko hemaiseva emäntänsä Annen kanssa, kummipoika Nuutti ja tietysti kovimman työn hieromalla kisaa varten tehnyt Mari. Kiitos fiiliksen luomisesta!

Lyödääs vielä kannatusjoukkojen ottamaa kuvasatoa kehiin.

Startti:

12km:

Laskeutuminen Kuusaankoskelle:

18km:

Loppusuoran tuuletukset:

Vain amis donkkaa tykimmin

2011-05-07T20:31:00.003+03:00

No kukas nykyinen kahden pyörän Evil Knievel se siinä DX:n katolla oikeen poseeraakaan?

Kuka, missä, milloin ja ennenkaikkea mitä?

2011-04-27T10:10:00.002+03:00

sekunda-resor

2011-04-24T20:44:00.000+03:00

jos haaveiden toteuttaminen vaatii uhrauksia, niin olkoon sitten niin.

retkielämä 3 neliön täysin kalustetussa yksiössä jatkuu tänään, kun hätäisimmät jo suuntasivat kohti itää ja kurjuutta.

hyvä puoli sekunda-resorin matkoilla on, että voi täysin vapaasti valita matkakohteen ja majoituksen sijainnin. 360 astetta avautuvista panoraamaikkunoista syöpyy mieleen sellaisia näkymiä, mitä ei perus puolen miljoonan älvarin ikkunoista tulla koskaan näkemään. sitä paitsi oppii arvostamaan nykyään aivan liian itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita, kuten lämpöä.

huomenna vielä kerran ja sitten odottelemaan juken tiomila-ennakkoa.

unelmista totta

2011-04-16T22:01:00.000+03:00

kolmen päivän pikaleiri saa huomenna päätöksensä ankkurirastien merkeissä. kelit ovat olleet tämän tyyppiselle leirille otolliset, eikä pipoa ole öisin tarvinnut.

perjantaina pääsin osallistumaan av-ryhmän yöreeniin ankkurikellarilla ja käyttämään suihkua. suuri kiitos molemmista, ei ole tarvinnut joka päivä meressä peseytyä! tänään kävin kevyen juoksulenkin ja sprinttasin lyhyesti. iltalenkin ja pesun jälkeen parkkeerasin asuntoauton kisakeskuksen viereen ja löin itseni levyksi takapaksiin.

herättäkää huomenna tuntia ennen starttia!

Lähes Rientolaisia prosenttiosuuksia

2011-04-12T11:18:00.002+03:00

Tämän päivän lyhyiden mäkivetojen yhteenveto:

Ilmoittautuneita 4
DNS 1kpl
DNF 2kpl

Eli reenin suoritti hyväksytysti läpi 25%, ellei leimantarkastuksessa tule MP.

Hentoinen on kamelin selkä

2011-04-09T19:51:00.004+03:00

"Vuodan sisäisesti verta
Toivoni mennyt on, jo ajat sitten
Laiha, alaston ruumiini tyhjässä ja pimeässä huoneessa makaa
Se tärisee, eikä pysty enää itkemään
Se tahtoo pois, haluaa pois tuskan

Vain ruumis enää jäljellä, sekin heikko ja laiha
Viekää minut pois, antakaa armon tulla"

Urheilijaesittely

2011-04-07T12:31:00.002+03:00

Simo Mertanen

Syntynyt: 23.02.1982
Pituus: 183cm
Paino: 66kg
V02,max: 74ml/kg/min

Seura: Lappeen Riento

Asuinpaikka: Kourula, Lappeenranta(Siinä sosiaaliasuntolan vieressä).

Motto: Sellasia suorituksia saa, kun itse sattuu tekemään.

Saavutukset:
Juniorisarjojen jälkeisen hurlumhei-jakson päätteeksi onnistunut kaivamaan itsensä rappion suosta. Söi kahta sorkkaa vaille kokonaisen naudan ravintola Olén legendaarisessa syömiskilpailussa.

Tavoitteet:
Sekundasportata jokin urheiluväline 0,01€/km tasolle, sekä nöyryyttää itseään henkisesti ja fyysisesti. Keskittyä olennaiseen ja naatiskella.

Ulkopuolisen tarkkailijan arvio:
Kaavoihin kangistumaton sekundasporttaaja, joka voisi hankkia uudet reenikalet. Potentiaalin tuomista tulostauluille on estänyt elämän karujen faktojen realisoituminen väärissä paikoissa. Harjoittelu painottuu hallittuun kaaokseen, eikä itsensä rankaiseminen ole saavuttanut vielä täyttä potentiaaliaan. Yönäytöt viittaavat vahvaan pimeän puolen energiaan.

Vahvuudet: Itsensä ylittämisen kyky, narukädet.

Heikkoudet: Helposti vietävissä, ailahtelevia suorituksia.

Esikuva: Jorma "Lisäkeuhko" Laukkanen

Elämän pelitalossa

2011-04-05T10:51:00.002+03:00

Astut sisään ensi kertaa, kaikki näyttää valoisalta, kirkkaalta ja kihelmöivän jännittävältä. Ilma on toivoa täynnä. Aikasi kiertelet ja katselet muita pelaajia, yrität opetella kasinon sääntöjä ja maistella tunnelmaa. Viimein uskaltaudut johonkin pöytään istumaan ja kokeilet varovasti siipiesi kestävyyttä. Saattaahan olla, että ensihuumassa pallo kolahtaa oikealle numerolle ja olo on hetken voittamaton. Osa jatkaa samassa pöydässä loppuun asti, toiset vaihtavat suosiollisempia kortteja etsien. Jossain kaukaisuudessa kuulet ilon kiljahduksia, kun päävoitto osuu jollekkin hyväosaiselle. Totuus on kuitenkin, että chippi kerrallaan pääoma sulaa ja viimeisen kortin pyörähdettyä pelipöydälle karu totuus iskee:

Jakaja voittaa aina.

Uuteen aikakauteen

2011-03-22T15:07:00.001+02:00

Lääkekoukussa

2011-03-17T10:11:00.002+02:00

Ilmaiseksi ei tule mitään, ei niin mitään, ei edes terveyttä. Tässä on nyt yli kaksi viikkoa popsittu erilaisia amfe... antibiootteja ja toivottu parasta. Toipuminen ottaa turhan paljon aikaa, kun lupasin itselleni viikon sairastelut ilman pienintäkään mielipahaa.

Billnäsin kisojen odotettu siirtäminen konkretisoitui tänään ja uusi päivämäärä antoi hyvän sarjan: Billnäs, Finnspring x 2 ja pm-maantie 10km perättäisinä päivinä. Voihan se olla, ettei tää paperinen ja seitinohut kunto ihan tollasta pohjolarallia kestä. Leikkuria tarvitaan.

Säksättää ku kuplan vastaiskumoottori

2011-03-08T10:20:00.002+02:00

Pitänee alkaa reenailemaan kevättä kohden nopeita käännöksiä ja sähäköitä leimauksia. POM näytti WRE-kisassakin tarjoilleen rasteja oikein isolla kädellä, hyvä kun rastiväliviiva oli ympyröiden väliin saatu mahtumaan. Vanhat jyrät ne jyrisee, kun nykyään vaan harjoituksissa neppaillaan ja harjoitellaan rastinottoa, eikä sitä oikeaa suunnistusta, reitinvalintaa ja pitkiä välejä. No hittoakos sitä pitkiä välejä liiaksi reenailemaan, kun rastivälit mennään käytännössä suoraan ja suuntaus on juurikin neppailussa ja keskusrastin ympärillä pörräilyssä. Sekunnin tappio rastitoiminnassa alkaa olla jo puoli minuuttia keskimatkalla.

Tuhat rastia ennen kisakauden alkua voisi olla tästä päivästä hyvä tavoite, sehän ei käsitä kuin kymmenen sadan rastin rastinottoharjoitusta. Jo luulisi perhosilla säksättävän, kuin kansivikainen 1303S konsanaan!!

Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä, ja nyt HETI!

2011-03-05T19:24:00.002+02:00

Samperin samperi, pitikin mennä sanomaan etten ole ollut kipeänä. Arvasihan sen miten siinä käy: Viime tiistaiyön aikana joku kaatoi kurkun täyteen soraa ja asensi rajoittimen keuhkoihin. Tiistai-iltana vetäistyn testijuoksun jälkeen on lähinnä tullut katseltua MM-kisoja ja maattua sohvalla teemuki kourassa. Eipä sillä, sitähän tekee nyt vissiin puolet kansasta.

En oo koskaan oikein ollut hyvä sairastamaan, eikä ole pahemmin sitä tarvnnut onneksi harrastaa. Mulla menee lähinnä hermot, kun ei voi tehdä yhtään mitään. Olis nyt sitten edes kuumetta, että nukkuisi puolet vuorokaudesta, mutta kun ei. Ainut positiivinen asia tässä on se, että viikon huili tuli käytännössä juuri oikeaan paikkaan.

Tarkka ku atomikello

2011-02-24T13:46:00.002+02:00

Jotenkin hauskaa, että atomitkin saadaan halkaistua justiinsa niinku halutaan, mutta juoksumattojen min/km lukema näyttelee aina vaan ihan mitä sattuu. Tänään huhtiniemen kuntokeskuksessa 3:00 tuntui naurettavan helpolta, kun taas esimerkiksi koulun salilla 3:15 on jo työn takana. Luulisi, että etenemisnopeutta laskettaessa ei juuri ydinfysiikkaa tarvita. Miksi siis eri valmistajien matoilla juostessa 3:00/km tarkoittaa jotain 2:45 ja 3:15 väliltä?

Tänään aamulla kiihtyvä VK 1h 5min, yhteensä verkkoineen 23km

Excuse me while I burst

2011-02-21T13:42:00.002+02:00

Pakkasta riittää, toivottavasti ei kovinkaan pitkälle huhtikuuhun. Alppimaajoukkueen pujottelijoilla taitaa olla tuloksista päätellen samat keskustelun aiheet kuin Rientolaisilla: "Mis vaihees sie keskeytit? Ens kauel, ens kauel...". Rami Oravakangaskin louskutteli kasisatasella rehellisesti kantapään kautta halli-SM:ien loppusuoralla Granlundin ohi aikaan 1:51,84. Oli se vaan komiaa! Ja sanoinko jo, että pakkasta piisaa?

Tänään aamulla salilla, seassa 5 x tonnit 3:20-3:05

From dusk till dawn

2011-02-18T12:27:00.002+02:00

Pari viikkoa vaivannut alakulo on mitä ilmeisimmin voitettu ja matka kohden kevättä jatkuu. Tekisi mieli sanoa, etten ole koko talvena sairastanut kertaakaan kunnolla, mutta sitä seuraisi satavarmana välitön kuumejakso karmeine flunssineen. Eipä siis sanota sitä. Tai, ainahan sitä voisi puuta koputtaa, mutta on tuo nuppi muutenkin lommoilla.

10 kylmintä paikkakuntaa 17.2.2011

1. Kuhmo, Kalliojoki -40,1
2. Kuusamo, Kiutaköngäs -39,8
3. Salla, Naruska -39,8
4. Enontekiö, Näkkälä -39,6
5. Utsjoki, Kevo -39,6
6. Lappeenranta, Konnunsuo -39,4
7. Sodankylä, Ilmatieteenlaitoksen tutkimuskeskus -39,4
8. Sodankylä, Vuotso -39,2
9. Juuka, Niemelä -39,1
10. Taivalkoski -39,0

Kelit on kohillaan, pito on suksessa taattu!

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki

2011-02-08T10:41:00.002+02:00

Jos jostain pitää ihmisen nauttia, niin miksi se on sitten Jorman ja Riikan masinoima sadistinen tunnin umpihankiotatus? Miksen voisi nautti esimerkiksi taiteesta, sohvalla makoilusta tai oluen juonnista? Niin, tai miksen vaikka oluen juonnista sohvalla makoillen! No, Matsukin sen jo kerkesi toteamaan: Pojat sen verran hitaita yläpäästä, ettei voi olettaa kovinkaan järkeviä ratkaisuja tehtävän.

Eipä sillä, lunta riitti paikoin munaskuihin asti ja mikäs sen mukavampaa. Jalat hapoilla jään innolla odottamaan, mitä koiruuksia siellä Utissa kyhäillään tulevaisuuteen...

Jotenki ol heikkoo

2011-02-04T22:10:00.002+02:00

Taas on pari päivää elämästä lusittu. Kakkua tuli syntymässä ennalta-arvaamaton määrä, joten tarkkaa vapautumispäivää ei ole kerrottu.

eilisestä asti on ollut jonkinlaista väsymystä päällänsä ja tämänpäiväinen kevyt juoksu+vesijuoksu taisi olla enemmän kuin paikallaan palauttavassa mielessä. Huomenna ajattelin hiihtää ja jolkotella päälle jonkinloisen lenkuran. Sunnutaina repäistäänkin räkä poskelle oikein huolella, sillä ohjelmassa on tunnin umpihankijuoksukilpailu. Tarkkaa kuvaa ei kilpailun kulusta vielä ole, mutta jokainen umpihangessa juoksua harrastanut voinee kuvitella tulevan tilanteen.

Tämän illan pelastaja on ollut Yle-x:n parasta ennen, parempaa ysärimusaa saa oikeasti hakemalla hakea.

Liukasta ku liperin laitamilla

2011-02-03T09:49:00.002+02:00

Ei menny tuubiin eilinen, latu oli lipevä kuin lipeäkala. Eikä sekään vielä riittänyt ettei pystyssä meinaa pysyä, mutta kalustokin antoi myöten perkele. Muistuu mieleen ajat 90-luvulta, jolloin isäpappa osti jatkuvien kalustotappioiden jälkeen pojalle metallisauvat hisukisoihin. Kyllä, metallisauvat. No, erona eiliseen on, että tällä kertaa myöten antoi side.

Tänään rullaillaan sitten taas lenkkareilla, niitä on hieman vaikeampi rikkoa.

Jokin kumma käry ilmassa

2011-02-01T19:23:00.002+02:00

Eilen tuli pidettyä toinen kevyempi päivä ja tänään käväisin talvijuoksusarjan osakilpailussa juoksemassa 6,9km reitin aikaan 23:35. Alkuverkoissa oli sellainen olo, ettei ole kaikki muumit laaksossa ja sykkeet pysyttelivät korkealla. Itse kisa meni ajallisesti kohtuutasolla, mutta vetämätön olo painoi askeleessa ja takaraivossa jyskytti ah niin peri-Rientolainen takapiru: "Keskeytä, keskeytä" se huuteli ja leiskautteli happoja reisiin. Tällä kertaa en suostunut tuota paskiaista kuuntelemaan vaan väänsin kiukulla loppuun asti.

Saas nähdä lyökö tästä nyt sitten taudin päälle...

Kaks kevyempää

2011-01-29T19:04:00.002+02:00

Eilen nuljautin juosten rennon 28km ja tänään retkeiltiin maanmainioita kylälatuja vajaa neljä tuntia. Kohokohtana oli risteyksen väärin arvaus ja siitä seurannut ihmetys kun aikamme hiihdeltyä saavuimme samaan paikkaan takaisin, mistä oli tunti sitten juuri menty. Eipä voisi näiden erälatujen jälkeen lentokentän reuna enää vähempää kiinnostaa.

Vaan mitähän sitä tänään söisi?

Vihaista läskin läiskyttelyä

2011-01-28T10:14:00.003+02:00

Eilen aamupäivästä iskin matolla kuin vierasta sikaa, kunnes akilles alkoi kipuilla. Siitä suivaantuneena suuntasin illemmasta Huhtiniemen hiihtostadionille kisoihin ja raivosin 5km nappi laudassa ja hapot silmissä. Tekniikassa lieneee jotain duunattavaa, kun VK1-teholta MK:lle nostettaessa ainut mitattava muutos tapahtuu sykkeissä, vauhdin pysyessä entisellään. Ulkopuolisen tarkastelijan silmiin tehon muutos nähdään tekniikan täydellisenä hajoamisena ja jopa vauhdin hidastumisena.

Juoksu/suunnistuspuolella tämä tunnetaan yleisesti separikirille(tm) nostona.

Kinkku sulaa

2011-01-25T13:35:00.003+02:00

Lauantaina piti tulla seitsemän oikein, mutta se muuttui hernekeitoksi. Sunnuntain piti olla pitkän päivä, mutta se muuttuikin vetoreeniksi. Maanantain piti olla salitreeni ja reilu juoksu, mutta ne muuttuivat vajaan 20minuutin iltalenkiksi huonoissa tiloissa. Tänään piti Myllyn kanssa vetää ah niin sadistinen lumireeni läpi, mutta se muuttui tunnin kohdalla tilaan, jossa silmät sumenivat, jalat läksivät alta ja keskeytys oli valmis.

Mitähän vielä?

Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja

2011-01-21T12:53:00.002+02:00

Sydäntalvi sykkii synkkyyttään ja jalat on edelleen juoksukunnossa. Plantaarifaskiitti on nyt sen verran kauan vaivannut, että kohtahan tässä pitää ruveta jo vuosipäivää suunnittelemaan. Joka tapauksessa edelliskausiin nähden ollaan astetta helpommissa olotiloissa.

Tällä viikolla on tehojen puolesta tullut raivottua pitkä VK auraamattomalla ja pöpperöisellä testijuoksulenkillä aikaan 1:07:30 ja tänään matolla tonnin vetoja parin minuutin palautuksella. Viikon tehot on siis tehty ja loppuviikko nautiskellaan ulkoilusta, sillä sitähän tämä nyt lähinnä tuppaa olemaan.

Intensive education

2011-01-12T14:58:00.004+02:00

Tiukkaa on ollut luennointi ja tuntuu, kuin persuksista kasvaisi juuret penkkiin. Koko päivän lähes yhtämittaiset sessiot saavat jalkaparat aika tiukkaan jäkkiin ja kovasti olen yrittänyt harjoituksien ja venyttelyjen muodossa rimpuilla eteenpäin.

Maanantai meni leiriltä palautellessa ihan vaan kävellen ja venytellen. Eilen neppailin 20km vauhteja kevyestä aerobiselle kynnykselle vaihdellen ja oli pitkästä aikaa aika hyvät jalat. Tänään olisi tarkoitus ottaa yliopiston ilmanvaihdottomassa kellarissa matolla tehoja ja toivoa sopii, ettei eilisen lenkin viimeisillä kymmenillä metreillä vihlonut polvi ole millänsäkkään.

Ruskea on valttia

2011-01-08T21:49:00.003+02:00

Lappeenranta on siitä hieno kaupunki, ettei moppitukkaiset teinit ajele 50centit stereoista jauhaen ympäri kaupunkia noilla 10 kertaa meidän auton hintaisilla mopoautoilla. Tampereelle on näitä helvetinkoneita siunaantunut sitten senkin edestä.

Tämä viikonloppu on siis mennyt Riennon porukalla Tampereella leireillen ja ohjelma on koostunut pitkälti korkeuskäyrien ympärille. Torstaina heitettiin Hallilassa matkan päälle kevyt yö, perjantaina pisteltiin Myllyn kanssa Pispalan testijuoksun reitti mieleen ja illalla reippailtiin aerobisen kynnyksen suunnistusreeni Lukonmäen laskettelukeskuksen maisemissa. Lauantaina suunnattiin pispalaan sprinttailemaan lumisille kaduille liukkaisiin portaisiin tutustuen ja illalla hiihdeltiin palauttavaa Kaupissa. Täytyy sanoa, että sprinttisuunnistusprojekti on vielä kovasti vaiheessa, mutta homma etenee.

Tyhmä pää ei opi

2011-01-04T22:32:00.003+02:00

Onko se nyt niin perkeleen vaikeeta tajuta, että on talvi? Talvella kun tuppaa olemaan lunta ja liukasta. Eikö sitä voisi saada paksuun kalloonsa, ettei talvella voi juosta kovaa sileäpohjaisella kengällä?

Ei, ei ja vielä kerran ei. Ei se vaan nyt mene kaaliin.

Tänään tuli 6h pitkän luentosession niskaan heitettyä 2 x 5km reipasta/kovaa lumipöpperöisellä tiellä. On se nyt saatana, kun ei aikuinen mies opi, että sileä tossu luistaa niin helvetisti lumella ja varsinkin jos on alla jäätä ja päällä irtolunta. Tossu ei pidä siinä ei sitten yhtään ja jokainen askel on vain vaisu sutaisu tyhjään. Aikaa nämä tyhjäänpotkimiset ottivat 18:45 ja 18:10, ei sitten niin mihinkään.

Ensi kerralla otan piikkarit, kun kuun ensimmäisenä tiistaina taas juostaan Lappeenrannan perinteinen talvijuoksu.

Ilonpilkahdus tänä pimeänä iltana oli Lintusen Sampsan ilmaantuminen lähtöpaikalle. Jotenkin tuli sellainen kaipuu Sampsan organisoimiin yökuppeihin, jotka harmittavasti kokivat inflaation kovan käden pari kesää sitten. Todella hienoa saada Sampsa takaisin kuvioihin, toivottavasti tästä tulee tapa ja nähdään kesän rasteilla!

Välipäivän vätystelyt

2011-01-03T17:34:00.002+02:00

Tänään osui suunnaksi heti aamutuimaan Yliopiston rakennukset ja siellä tuli istuttua sitten jalat totaalisen puuduksiin pitkälle iltapäivään. Tarkoitus oli päivästä tuoda tuo parempi puolisko tenttimään ja painua itse salille hohhailemaan pariksi tunniksi. Muuten hyvä, mutta salihan olikin kiinni juuri tänään kaksi tuntia, ja vieläpä juuri sillä hetkellä kun sinne olisi ollut tarve. Näyttää kovasti siltä, että tänään menee ihan vaan pikku kikkailuksi ja huomenna jatketaan paremmalla tuurilla.

Vuoden ekat

2011-01-02T18:42:00.002+02:00

Krapulaa ei tarvinnut vuoden ensimmäisenä päivänä sietää, vaan suuntasin Joutsenoon hisu-urille palauttelemaan juoksukisoista ja illalla lätkyttelin vajaan tunnin kevyttä.

Tänään tuli tahkottua reipas intervalliharjoitus juoksumatolla asteittain kiihtyvästi ja iltapuolella sellaista perus-tissiposki-läpsyttelyä vajaa tunti. Viikon kokonaistunnit menivät sinne viidentoista nurkille, joten tämä oli varsin onnistunut viikko.

Vuodenvaihde

2011-01-01T20:00:00.002+02:00

Uutta vuotta tuli vietettyä hikoilun merkeissä. Aamulla kahlattiin pari tuntia umpihangessa ja illalla oli sohvankantourakan jälkeen Imatran perinteinen uudenvuodenyön juoksu.

Kilpailu sai täysin uuden käänteen kun valmiiksi tiukalla aikataululla Lappeenrannasta Imatralle ajellessa huomasimme, että juoksukengät jäivät olohuoneen matolle. Eipä siinä muu auttanut, kuin rempaista Muukon suoran päästä takaisin ja tulipalokiireellä kodin kautta kisapaikkaa kohden. Armonaikaa jäi starttiin 5 minuuttia ja sekin kului kilpailumaksua selvitellessä ja lenkkareita jalkaan repiessä. Kylmillä lihaksilla suoraan radalle.

Itse kisa sujui jotakuinkin odotusten mukaisesti: Ekalla kilsalla henki ei kulje, tokalla valuvat maitohapot reisiin, kolmannella huomaan pelkän kesätrikoon aivan liian kevyeksi kun jalat jäätyvät -15 asteen lämmössä, neljännellä pääsee jo vähän happojen kanssa sinuiksi, viidennellä tottuu jo hieman rytmiin, kuudennella alkaa loppukisennys häämöttää ja seiskan jälkeen avataan pellit, jolloin joudun antamaan parikymmentä metriä siimaa Imatran nuorelle mailerilupaukselle. Parisataa metriä ennen maalia on peli jo selvä ja rullailen luovuttaen kakkosena maaliin. Aika 28:27 7,8km:lle ei miellytä, mutta lähtökohtiin nähden kohtuullinen juoksu. Jälkiviisaana olisin valinnut jalkaan ratapiikkarin, sillä sileäpohjainen kenkä lipsui tosi pahasti varsinkin ylämäissä.

Spekulaatiota sano Vatanen, huonolle en hävinnyt.

Miljuuna onpi rastia, miljuuna mahdollista hassia

2010-12-18T22:06:00.004+02:00

Sprinttisuunnistusta ei ole tehty minua varten, mutta minäpäs vielä teen itseni sprinttisuunnistusta varten. Jos jokin on varma, niin se on sit kans ihan varma.

Repovedellä retkeilemässä

2010-12-16T19:07:00.009+02:00

Pikainen katsaus tämänhetkisiin tunnelmiin: Poskien vakuuttavasti alkanut sisäänpäin kasvaminen hidastui hieman flunssan ja kuumeen ravistellessa kehoa, mutta tänään pystyin jo ottamaan pikkupienet sprintit ja toiveena on täysi juoksukunto lauantain kisoihin. Käsidesiä on kulunut paljon ja nenäliinoja koko valtion vuosikulutuksen verran, on se vaan kumma mistä tätä räkää oikein riittää...

Koskahan suunnistuksen B-ryhmä kielletään SM-kisoista liian vaarallisena yhteislähtöjen takia?? Henrikin sen tiesi, ettei pysy näissä Betonoinneissa enää järki mukana.

Viiden tunnin kohdalla alkoi kulkea

2010-11-19T20:16:00.002+02:00

Lapin viikko sivallettu viimeistä raipaniskua vaille valmiiksi. Kelit vaihtelivat alkuviikon kovasta pakkasesta tämän päivän jäätävään vesisateeseen. Kumman siinä nyt sitten valitsee, kova pakkanen, vai mieletön kaiken läpi tunkeva tuuli ja vesisade?
Miksei voisi olla -5 ja auringon paistetta?

Viikon aikana en pelkästään hiihtänyt, vaan tein myös suunnistusharjoitteita ja lumikävelyä/juoksua. Tunteja tuli kasaan aamulenkin verran alle 30h ja kuin mestarin siveltimen viimeisenä vetona, vetäisin tänään perinteisen viimeisen päivän pitkän ladun.
Leirin lopetuslenkki kesti tehollisesti tasan 7h, josta jouduin 50km hiihtämään toinen mono kokonaan auki. Tämä tietenkin vain siksi, että olin amatöörinä vetänyt viikon ensimmäiselle lenkille monon nauhat liian tiukkaan ja nilkan alue on ollut tulehtuneen tuntuinen koko viikon. Vuodenaikaan nähden lunta on paljon, mutta silti pidemmällä kierroksella joutuu käyttämään aika paljon samoja latuja.

Nyt sitten otetaan muutama päivä rennosti ja kerätään pankki täyteen ennen tehojaksoa, jonka jälkeen ollaankin ensimmäinen reenikvartaali lusittu onnistuneesti kasaan.

Running is the fitness version of drunk driving

2010-11-16T13:32:00.002+02:00

Katsoin herätessä peiliin ja etsin tekosyitä aamulenkin skippaamiseksi, tänään en niitä sieltä löytänyt. Joku guru joskus sanoi ettei ole syitä, on vain tekosyitä. Omalla kohdallani tämä on enemmän kuin totta.

Kaunispään auringonnousu oli vaikuttava esitys tunturin kupeelta umpihangesta katsellessa. Jotenkin tuli kaihoisasti mieleen Tuukan kanssa vedelty tunturisuunnistus jostain vuosituhannen alkupuolelta, silloin kun oli vielä nuori viriili. Nyt on enää vanha ja seniili.

Aamulenkin päälle kävin siis juoksemassa lumihangessa tuntrin ympäri ja päälle vetäisin mukavan korttelireenin keskustan alueella. Pakkasta oli jonkin verran päälle 20 astetta, mutta helposti siihen tottuu parin tunnin jälkeen.

Kohti kairaa

2010-11-12T18:54:00.002+02:00

Jeppistä jee, siinäpäs se pariviikkoinen hurahti.

Tänään kävin pitkän kiihtyvän VK:n Riennon pitkän testin reitillä. Mittaa tuolla on 16,5km ja taputtelin sen aerobiselta kynnykseltä loppuun VK2:lle kiihtyen. Aikaa kului pikkasta vaille 1:03:00. Reeni on purrut hyvin ja se näkyy olotilassa.

Tänään pitäisi sitten lyödä rytkyt kassiin ja aamulla kello herättää neljän maissa kohden saariselkää. Jalkavaivat ovat edelleen läsnä, joten on kiva päästä lepäilemään pari-kolmekymppinen viikko suksien päälle.

Naatiskellaan nyt kun siihen on mahdollisuudet.

Keinot, nuo Sekunda-sporttaajan Reinot

2010-11-09T16:18:00.007+02:00

Varoitus!
Seuraava teksti saattaa aiheuttaa rikkaissa, kauniissa, rohkeissa ja muuten vaan mukavissa jätkissä rajuja naurunpurskahduksia.

Eli kun Sekunda-sporttaaja Reinot haluaa, jää McGyverkin toiseksi. Resepti on seuraavanlainen:

1: Otetaan yhdet kohtuullisen hyvin palvelleet juoksukengät mallia Kayano.

2: Poistetaan lenkkareista nauhat, katkaistaan sopivaan mittaan, poltetaan nauhan päät kynttilässä ja korjataan niillä viime vuosituhannen puolella hankitut monot taas hiihtokuntoon tulevan talven varalle.

3: Revitään se nauhojen alla oleva lärpäke huitsulan nevadaan ja AVOT, siinä on Kayano-Reinot, elikkäs Keinot valmiina! Näin saamme puhallettua kaksiin jo poisheittokuntoon ajettuihin tamineisiin lisää elämää vielä monen vuoden verran.

Taattua sekundaa, jo vuodesta 1982.
Sekunda-sport, testing your limits!

Raivoisaa sprinttiä

2010-10-30T17:04:00.000+03:00

Huhhuh!

Kovaa settiä oli sprintti-cuppi! Maastot saivat täysin uusia katsantakantoja kisan edetessä ja monelle tuttu maasto olikin kovasti haastava.

Kilpailusarja alkoi Jäähalli-vesitornin kartalta, jonne Ville oli laatinut erinomaisen radan. Seuraavaksi oli vuorossa kesämäen koulu, jossa sprinttimuotoon päivitetyllä 1:2000 kartalla oli hieman rakennustöiden ja muistikuvien perusteella laaditun päivityksen takia sanomista, mutta kaikki tuntuivat silti nauttivan huohotuksesta päätellen. Kolmantena oli Mylly Myllärisen laatima linnoituksen aina niin kinkkinen alue, jossa kolmen kärki tiivistyi hyvin kasaan: Yhteistuloksissa Ville johti itseäni yhden sekunnin ja Joni huohotti heti muutaman sekunnin päässä takana. Grande finale juostiin Skinnarilan sprinttikartalla, jossa Joni dominoi voiton itselleen. Ville ja meikämanne juostiin sama aika, joten lopputuloksissa Ville sijoittui toiseksi sekunnin erolla ennen itseäni. Lopputulokset näyttävät siis seuraavanlaisilta:

1. Joni 21:37
2. Ville 22:05
3. Simo 22:06
4. Masa 23:15
5. Eero 24:18
6.Tero 24:19
7. Aaro 24:33

Hienoa oli, että mukana oli myös muiden seurojen värejä tyttöjen muodossa. Tyttöjen sarjassa tulokset olivat seuraavat:

1. Johanna 30:07
2. Sofia 36:00
3. Piia 21:01(yhdeltä radalta en löytänyt tulosta??)

Kiitos kaikille osanotosta!

"Saatta olla että riipaisen kovan yöreenin tänään"

2010-10-28T22:44:00.002+03:00

Nyt sujuu.

Blokkiviikko on pitkälti jo lusittu ja huomenissa lataistaan tauluun pari tiukkaa otatusta ja yksi rento yösuunnistus. Lauantai-aamusta on sitten luvassa 4 osakilpailua käsittävä sprintti-cuppi, jossa ainoana tavoitteena on kyykyttää hieman elintasoa saavuttanut maajoukkueratsumme Joni. Illemmasta sitten täräytetään ilmoille pitkä yöreeni, jossa tavoite on säilyä karhujen kansoittamissa Perä-perberian(tm) metsissä lähinnä hengissä takaisin.

Kovan viikon jälkeen laitetaan sitten kaksi määräviikkoa ja yksi hiihtoviikko lapissa. Siitä sitten palautumiset ja tehotreenit ja pari viikkoa madeiralla levadoja tutkien. Kilometrivauhteja ja testijuoksujen tuloksia en ole miettinyt, sillä ainut asia mikä tällä hetkellä on tärkeää, on terveenä ja juoksukuntoisena pysyminen.

Totuuksia

Putki päällänsä

2010-10-21T21:33:00.002+03:00

Eilen otettiin Maajoukkueratsun kanssa pitkä VK ja tänään tapuroin parin tunnin verran suolla ja iltasella tekniikkaharjoitteet verryttelyineen. Koska nyt tuntuu pirun hyvältä, on aika suuren varovaisuuden.

Hyvä olo on urheilijan pahin vihollinen. Hyvän olon hetkellä ei kehitystä tapahdu ja ainakin itselleni se meinaa kisassa aika usein pummia. Epävarmuus ja paha olo, niillä pitää tulevaisuutta rakentaa.

Huomenna laitetaan sitten lamput päähän ja suunnataan poikain kanssa Riennon SM-keskarin maastoon pitkälle yöladulle. Keli onkin tässä viime päivinä ollut perinteinen +3 ja vesisadetta.

Gauhian givaa!

2010-10-19T22:10:00.003+03:00

Tänään tuli polkaistua aamulenkin lisäksi kevyt 21,5km ja fiilis oli tapissa. Jatkuvat jalkavaivatkaan eivät haitanneet ihannekelissä suoritettua läskiensulattelulenkkiä. Huomenna jatketaan pitkällä VK:lla.

En oo muutes koskaan reenannu 50h viikkoon, enkä todennäkösesti reenaa. Kerran kyl Laplandias Tuukan ja Samulin kans melottiin kahdeen vuorokauteen 21 tehollista tuntia, mut eihän se oo ees samalta planeetalta.

Mut nyt tää homma maistuu!

Kiintiöpäivitys

2010-10-16T13:14:00.002+03:00

Ei mulla mitään asiaa oo, mut pakko se on pitää kiinni nyky-yhteiskunnan vaatimuksista ja päivittää. Onhan jokaisessa nykypäivän tv-sarjassakin aina kiintiöneekeri ja kiintiöhomo.

Viikko alkaa olla paketissa, yks hieman lyhyeksi jäänyt pitempi VK, yks tosi onnistunu intervallireeni + muuta säläreenailua takana. Huomenna vielä pitkä kevyt, niin on onnistuneesti palattu reenailevan yhteisön keskuuteen.

Ps. Onko Madeiralla hyviä suunnistusmaastoja/karttoja??

Bad legs, big bumps

2010-10-10T20:23:00.003+03:00

Siitä se sitten kausi pyörähti pakettiin, joskaan ei aivan toivotulla tavalla. Meno oli sanalla sanoen säälittävää.

Mutta nyt saa keskinkertaisuudet riittää! Juken kanssa jalostettiin vedenpitävät suunnitelmat täsmäharjoituksineen ensi kautta ajatellen ja peruskallioon kairaus saa vaihtua onnistumisten tulvaksi. Spedeilty on tarpeeksi, ylityökiintiötkin on tupaten täynnä.

Ps. Monellakos oli livebändi hytissä paluumatkalla? Meilläpä oli, ja reivit siihen vielä kylkeen.

Voi ISI

2010-10-05T10:31:00.004+03:00

Kunto olISI ollut kohtuullinen, juoksukin olISI kulkenut, finaaliinkiin olISI ollut hyville lähtöpaikoille hyvät mahdollisuudet vielä ysirastilla jos vain kupoli olISI kestänyt. Vaan kun kasettidekki meni ja sotki nauhan, logiikka käänsi bitin ja lopputuloksena tuli koneesta ulos oohmi kertaa käämi ja pimeeks koko lääni.

Kartat näistä hienoista turoiluista pistän, kunhan saan aikaiseksi.

Betoni sitten räjähti käsiin heti alkujaan, ensimmäiselle kuudelle rastille survoin virhettä 6-7min ja sitten rupesi vituttamaan. Vitutuksen seurauksen raapaisin kasin pitkälle välille pohjat ja sain paletin jokseenkin kasaan. Ysiltä asti sitten ratsastettiin porukassa Reitin kanssa ja vaihtelevalla menestyksellä välillä sekoillen, valillä pohja-aikoja paukutellen. Lopun hiekkakuopilla survottiin vielä pariminuuttinen, kun ei rastiympyrän alle jäänyt polku sattunut silmään ja vikallekkin tullessa eksyimme rumasti omakotitalon pihaan. Hyvä kun ei haulikosta tullut.

Ainut asia, mikä silmään sattui, oli paksu keppi siinä armottomassa louhikon viherikössä. Sattuipa vielä niin hyvin, että maanantai meni koko päivä erilaisia lääkäreitä kiertäen ja tutkimuksia tehden. Epäilyt verkkokalvon repeämästä saatiin onneksi torpattua ja kaikesta silmän sorkkimisesta aiheutui sellainen pahoinvointi ja heikoitus, että oli pakko lyödä kesken tutkimuksen levyksi lattialle ja nostaa jalat penkille. Sellaiset aineet torpattiin okulääreihin, että olisi poliisi ollut laajentuneista pupilleista kyllä ihmeissään ja vienyt killisilmän välittömästi huumetestiin.

Unta palloon ja palkkamalttia kansalle!

2010-09-30T14:52:00.003+03:00

Eilen tuli vetäistyä viimeistelevä yöreeni karhujen kansoittamilla etelä-karjalan aroilla. Maastona toimi viime kesän am-pitkien kisamaasto, joka taitaa olla tämän alueen haastavimpia yösuunnistukseen. Homma oli muuten erittäin hyvin hanskassa, mutta rohkeutta ja luottoa omaan osaamiseen puuttuu. Vauhti ei kyllä päätä huimaa, mutta sujuvuutta löytyy. Pitäisi vaan uskoa itseensä vieläkin enemmän erityisesti peitteisillä alueilla. Karhuja en nähnyt, mutta yhdellä umpeenkasvaneella pellolla sain kyllä pimeässä vaeltaneen mummon melkein sydärin partaalle, luuli varmaan että nyt ne ryssät tuloo. Mitähän sekin siellä pimeässä ilman lamppua oikein teki? Varmaan oli etsimässä sitä kadoksissa ollutta palkkamalttia, mitä nämä poliitikot "pikku" korotuksissaan nyt kansalle esittelevät.

Eilen tuli satsattua 200 eskudoa jalkojen virheasentojen tutkimiseen ja niiden hoitamiseen. Tässä asiassa ajattelin olla hyödyntämättä Sekunda-sport(tm) ajattelua ja kahmaisin mukaani täysin uudet ja jalkojen mukaan valetut tukipohjalliset, jotka toivottavasti auttavat minut pois tästä kiirastulesta. Hauskinta koko sessiossa oli tämän fysioterapeutin raju tuomio päkiäaskellukseen juostessa: "Ei, ei, kuka sinulle tuollaisen askeleen on opettanut? Ei ihme että on jalkavaivoja, kun et juokse kantapään kautta rullaamalla, kuten ihmisen on tarkoitettu juoksevan."

Aivan totta, niinhän se onkin! Miksen ole aiemmin tajunnut, että sieltähän ne kenialaisetkin kantapään kautta rullaamalla jysäyttelee. Niin ja vieläpä kohtuullisen rivakasti!

Musta aurinko nousee

2010-09-28T09:23:00.002+03:00

Menneen viikon kohokohta oli ehdottomasti sotilaiden SM-partio. Kunniakas joukkueemme otti ressujen C-sarjassa taktisesti 4. sijan(kolmantena olisi joutunut jäädä odottelemaan palkintojen jakoa). Yöosuudella tuli hieman turoiltua, mutta päivällä sai luukuttaa ilman virheitä rynkyn raastaessa selkänahkaa. Laikka tippui kuten piti, mutta niiden perunoiden heittely olisi voinut mennä kyllä paremmin.

Sunnuntai-iltana pistettiin sitten Mylly-Myllärisen kanssa yöreeniä ja aika-ajoin vauhti tippui sellaiseksi, että pystyin jopa muutaman kiroilevan sanan juostessa sanomaan. Muuten tällä viikolla on tarkoitus vetäistä vielä kiihtyvä kymppi, keskiviikon yöreeni ja loppupäivät maata sohvalla jalat kohden kattoa. Niillä pitäisi sitten tulla.

Lactate intolerant

2010-09-20T18:24:00.004+03:00

Kahdessa viikossa kisakuntoon on julistettu päättyneeksi. Käteen jäi kaksi todella loistavaa suoritusta ja se on sivuseikka, ettei jalka liikkunut mihinkään.

Lauantain karsinta lähti odotetun räkäisesti liikkeelle pienessä vesisateessa. Olin tehnyt suunnitelman olla tekemättä virheitä ja siinä pysyttiin. Ainut spekulaatiota aiheuttanut reitinvalinta oli pitkän välin alkuperäisen suoraan menon muututtua tiekierroksi. Olisi pitänyt lähteä paljon suorempaan tielle, eikä tällaisessa rapakunnossa yrittää puskea suoraan. Puhdas suunnistus olisi tällä kertaa riittänyt K3-ryhmän sijalle 21 ja siihen olisin ollut todella tyytyväinen. Maalissa olin enemmän kuin tyytyväinen niin kauan kunnes selvisi, ettei emitin numerosarja täsmää ilmoitettuun. Hieman siinä sappi kiehahti ja tuli pari rumaa sanaa sanottua(Ei järjestäjille tosin) hiljaa mielessä ja hieman ääneenkin. Hieman pisti mietityttämään, että miten helvatassa se kortin numero voi vaihtua kesken kesän verkkovihkoon, sillä korttia en ole vaihtanut kesän aikana.

Viestissä olikin sitten todellista nautiskelumaastoa ja Masan kartan kylkiäisenä tulleet nautiskeluohjeet toteutin suurella sydämellä. Mallikartan näennäisesti helppo maasto tarjoili mukavaa vauhdinpitoa ja muutamia tarkempia rastinottoja, enkä virheitäkään onnistunut tekemään. Jalat olivat täysin tyhjät eilisestä, mutta helppo maastopohja mahdollisti kuitenkin rennon letkeän vauhdinpidon. Kerrassaan mainiota.

Tästäpä paukautetaan sitten päälle projekti nimeltään "Altavastaajasta A-finalistiksi", sillä onhan yö selkeästi vahvimpia osa-alueitani suunnistuksen saralla. Toivottavasti saan tuon jalan edes siedettävään reenikuntoon, niin finaalipaikka ei ole utopiaa.

Kahden viikon totuttelu

2010-09-15T10:10:00.003+03:00

Tässä on kovasti pyörinyt mielessä, että millaiseen kuntoon pystyy kahdessa viikossa itsensä laittamaan. Vastaus löytynee lauantaina, mielellään ennen kymmentä.

Eilen tuli aamulenkin lisäksi nakattua urheilun alttarille 10km kiihtyvä Lappeenrannan iki-ihanalla lentokentän pehmytpuruisella valaistulla. Ainoana miinuksena hyvään kulkuun oli tuo muistaakseni huhtikuusta asti vaivannut helvatan jalkapohja, joka ei vaan suostu paranemaan. Siihen on nyt kokeiltu lepoa, kylmää, venytetty, hierottu, rasvattu, laitettu kortisonia, teipattu, paineltu, vedetty pillerii, annettu ultraääntä hoitosarjoina, mutta vailla minkäänlaista merkkiä toipumisesta. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä, niin niitä kuunnellaan, tässä joutuu kohta tilaamaan manaajan paikalle.

Aiemmin haistelin Betonin sijoitusta 40. huonommalle puolen, taidan nostaa arviota aina sijalle 35 asti, sen verran hyvä tuntuma oli eilen.

Pohjoinen, itä, länsi... Mitä näitä ilmansuuntia nyt onkaan.

2010-09-13T22:38:00.004+03:00

Voe elämä! Ensimmäinen suunnistusharjoitus maastossa Jukolan jälkeen ja sekin yöllä. 5,6km Lappeenrannan mukavammasta päästä olevalla alueella. Aikaa kului 41:41 ja kilsalle 7:25, vauhtina pitelin sellaista reipasta PK:ta, välillä hieman VK:lla vieraillen. Ykköselle en ollut löytää tietä, kolmoselle eksyin täysin ja seiskalle tarvitsin mummelin apua rastin löytämiseen. Kaiken lisäksi tuli Aarolta vielä minuutti käkeen. Niin ja turvallaan oltiinkin sitten taasen koko ajan.

Pitkä on tie, pitkä.

Ah ahtaita aivoja

2010-09-10T09:41:00.002+03:00

Muiden ikuisten fuksien kammetessa aamupurjoaan viime yön lakinlaskijaisisten jälkimainingeissa, olin itse heti aamukasilta laskuharkoissa. Voin kertoa, että vaikka olo ei näistä ikinä hyväksi tule, on se sentään parempi kuin noilla rapulakasoilla, joita teekkareiksikin on kutsuttu.

Reenirintamalla on odotetunlaista: Vähän väsyä, heikkoa kulkua, pari kiputilaa jaloissa ja todenäköisesti pikaisesti alkava lääkekuuri tuon mitä ilmeisemmin hautaan asti vaivaavan plantaari-FUCKsiitin takia. Keväällä se oli jo parempi, mutta kesän "riennot" saivat sen ärtymään uudelleen. No, tästä se lähtee, onhan tässä jo kerennyt kaksi kertaa Jukolan jälkeen kartalle ja yksi intervalliharjoituskin tullut tehtyä. Tilastollisesti on aerobinen kynnys laskenut kahdessa viikossa 5sek/lenkki, joten jos tässä vielä kymmenkunta harjoitusta kerkeää tekemään ennen keskaria, pystyy tasaisella pitelemään 3:25/km vauhtia vielä kevyesti PK-sykkeillä.

Harjoittelu käyntiin

2010-09-08T13:39:00.002+03:00

Tästä se alkaa, viime viikolla täräytettiin kahteen päivään Tuukan ja Samulin kanssa 21h melontaa Inarinjärven yläpuolisissa erämaamaisemissa ja loppuviikon/tämän alkuviikon olen satsannut juoksuharjoittelun käynnistämiseen.

Vaikea taival on taas edessä, sillä kesän hommat imivät kehosta viimeisenkin kunnonrippeen ja SM-pitkä jäi haaveeksi vain. Olen ajatellut hoitaa tämän talven vailla vammoja ja sen takia olenkin aloitellut harjoittelun varsin pienissä erissä, useaan kertaan päivässä. Kunhan jalat vain saa tottumaan juoksuun, niin määrää tullaan lisäämään asteittain kohti sietokyvyn(oman, sekä tyttöystävän) rajaa. Tavoitteena on olla ensi keväänä vähintääkin siinä kunnossa, mihin tämä kevät jäi. Tilastojen valossa tämä on enemmän kuin mahdollista ja ainut toiveeni yläkerran herralle onkin, että anna nyt perhana kerrankin sen verran älyä lisää, etten sorru viime syksyn kaltaisiin hölmöilyihin.

No, virheistä on opittu ja tästä lähin tehdään asioita enemmän varman päälle.

Tästäpä saakin virheistä oivan aasinsillan SM-keskimatkan kisoihin. Sinne olisi nyt tarkoitus lähteä ja todennäköisesti juosta Betonin sijalle 42, noin minuutti ja kilometri paremmille häviten. SM-yö taas on omiaan tällaiselle jatkuvasti kuutamolla elävälle yksilölle, betonissa tirvaistaan mielellään kymppisakkiin.

Motikkaa on nyt enemmän kuin vuosiin.

Tunnissa kerkeää kahdesti katolleen

2010-08-22T08:46:00.002+03:00

No vot, nythän se sitä kuuluisaa myrkkyä lykkäs. Lenkkeilyn aloittaminen on aina niin mukavaa, kun huomaa aerobisen kynnyksen tippuneen pauttiarallaa 5:25 paikkeille. Sehän meinaa sitten vain sitä, että kaikki hiljaista kävelyä nopeampi liikkuminen on kehittävää! Kukas se sanoikaan, että harjoituksia on kolmenlaisia: Kehittäviä, palauttavia ja turhia. Turhia reenejä ei ole tullut tässä viime aikoina tehtyä, joskaan ei kehittäviä tahi palauttaviakaan...

Tältä erää työsarka päättyy osaltani ensi viikon sunnuntaina ja pääsen palailemaan kolmivuorotöistä omaan kolmivuorooni: Harjoitus-ruoka-lepo. Tulostavoitteet ensi kaudeksi on jo osaltaan kirkastunut mieleen ja sydän väärällään odotan loskassa puskemista syksyn pimeimpinä iltoina. Ensi vuoden kilpailuista sanottakoon sen verran, että Vainikkala-hölkän aika painuu 33minuutin alle ja tarkoitus on laajentaa valikoimaa maantiejuoksuista aina hiihtokilpailuiden kautta triathloniin, saappaanheittoa unohtamatta.

Mukavaa loppukesää ja syksyisiä kuulaita lenkkikelejä!

Lähikaupan alelaarissa on vain valmiiksi kuopattuja unelmia, nekin jo homeessa

2010-07-28T20:08:00.002+03:00

Lämpöhalvauksen saaneena ja työn ikeen turruttamana olen päättänyt huomenna aloittaa harjoittelun. On tässä jo pidemmän aikaa tehnyt mieli lenkille, mutta erinäiset velvoitteet ovat olleet kesäisten lenkkinautintojen tiellä. Vaan taas on uusi ja entistä verisempi aamunkoitto saapunut!

Kuka mitäkin tahkoaa

2010-06-25T10:22:00.003+03:00

Jukolassa tahkottiin virheitä, laatattiin pitkin pusikoita ja taisteltiin henkisiä demoneita vastaan. Olisinkohan edes pois löytänyt, ellei kaikkien hukkapeesareiden isä, rautakehoinen taistelukone Pekka Huusari olisi minua kädestä pitäen rastille taluttanut. Oluen kyllä tarjoan, jos samoihin kertauksiin satutaan!

Juhannuksena jotkut tahkoaa Tahkolla, toiset Himoksella, itse tahkoan rahaa koko juhannuksen töissä.

Toiset ne vaan menee, on NORTtia ja Ringenin Korttia, Kainuuta ja Finiä, huippuliigaa ja muuta. Vaikka kovasti tuntuu siltä, ettei kukaan näistä nauti, valittavat vain kovaan ääneen kun joutuvat ala-arvoisissa tapahtumissa käymään. Tottuneet liian hyvään perkele! Onhan mullakin sitten taas ensi kuun puolivälin tienoilla yksi vapaapäivä.

Hammaslääkäri kehoitti hankkimaan jonkun kevyen liikuntaharrastuksen limsanjuonnin sijasta ja hampaan vihlonnasta kimpaantuneena kävin kokeilemassa jotakin uutta, suunnistusta. Koska olen rapakunnossa, päätin valita kondikselleni sopivan 2,3km C-radan. Uupumista peläten en uskaltanut kauaa metsässä juoksennella ja tulinkin radan varman päälle läpi hieman alle 10 minuuttiin. Tokkopa kauempaa olisi edes jaksanut, vaikka mukavalta lajilta tuo suunnistus kyllä tuntuu. Voisinpa harkita kokeilevani toistekkin.

Siinäpäs se

2010-06-12T23:56:00.003+03:00

Tämänvuotinen kausi nimittäin. Jukola on viikon päästä ja sitä seuraavan kerran on töistä asiaa kisoihin syyskuun SM-gamekseissa.

Mitäs sitten jäi tästä kaudesta näppiin?

-4 hylättyä suoritusta ja kahdesta niistä yli kasikympit taivaan tuuliin.

-ForrestG:n kyykyttäminen 10km juoksumatkalla, joskin hänen tuloksensa oli parin vuoden takaa.

-Entistä likaisemmat reenikalet tiheässä koivikkopuskassa kohdatun karhun(En nähnyt, mutta hirvi se ei ollut, enkä jäänyt katselemaan...) ansiosta.

Jos on kisailijoille kausi pitkä kuin nälkävuosi, on se sitä myös kisailemaan haluaville. Positiivisena asiana voidaan pitää sitä, että onhan tässä meitin seurasta kuitenkin MM-kisoihin kaksikin kaveria eri suunnistuspuolen lajeista lähdössä. Hienosti on Jonskulla ja Tuuggiz83:lla mennyt ja toivottavasti lähitulevaisuus ei tuo muuta kuin lisää positiivisia uutisia tullessaan.

Adjöö tak!

Kauas on pirun pitkä matka

2010-06-08T17:20:00.002+03:00

On taas vedetty mies aivan nahkaksi, kuten sanonta kuuluu. Ei se mitään, että on muutenkin rankkaa, mutta kun pitää vielä illat pitkät 400 pienen lapsen kanssa painia. On nääs taasen sitä nykykansan unohtamaa talkootyötä tehty. No, mukavaahan tuota on katsoa, kun 4-vuotiaalle iskee pituushyppypaikalla ramppikuume ja tulosarkkiin kirjataan 5cm loikka. Eipähän kukaan sentään negatiivista tulosta saanut!

Kelit ovat parantuneet ja tänään voisi pitkästä aikaa ulkoilla vaikka etanien valloittamalla polkuverkostolla. Olis vähän niinku samassa kulkuluokassa muiden liikkujien kanssa.

Rasvamahan löllyttelyä

2010-06-01T16:41:00.003+03:00

Ilma on lämmennyt ja rasva tirisee grillissä sen verran tehokkaasti, että taidan tästä lähteä löntystelemään 10km lenkin. Ehkä se rasva palaisi minustakin tässä paahteessa.

Pitääköhän tuonne ottaa juomareppu ja energiapatukoita, että selviää näinkin rankalta kaljamahakävelyltä kotiin?

Kumpikohan naurattaa enemmän

2010-05-30T19:18:00.002+03:00

Oma kulku lenkkeillessä, vaiko mitä ilmeisemmin Googlen kääntäjällä tehdyt laulujen sanoitukset Euroviisuissa?

En tiedä, mutta molemmille olen viime päivinä voinut nauraa räkä poskella!

Hengittelyä suvi-ilmassa

2010-05-29T14:36:00.004+03:00

Virkeänä herätyn aamun jälkeinen lenkki maistui kuntoliikkujalle kuin syksyinen marjakiisseli. Reitti kulki pitkin maalaismaisemaa ja mukavan mäkisiä hiekkateitä metsän siimeksessä. ForrestG:kin oli kuulemma samaisella reitillä lenkkeillyt ajan 34:29. Vähän jo ehtoopuolella olevan urheilijanelämäni viimeisillä voimilla päätin kuitenkin raapaista tuosta ajasta pikkaisen pois, ettei jäisi suuhun paha maku.

Tänään ei satanut, sää vaikuttaa olevan kuntoliikkujalle otollinen. No minä vietän tämänkin illan työn parissa. Liikkukoon ken jaksaa.

Aurinkokin nousi

2010-05-29T10:19:00.001+03:00

Joten tein minäkin päätöksen repiä itseni ylös sängystä ja tehdä rauhallisen 10km aamureippailun.

Jäniksetkin ovat löytäneet pariutumispaikan jätevesilaitoksen huuruista.

Vailla sadetta

2010-05-27T22:33:00.003+03:00

Uskaltauduin läskinsulatuslenkille ja möngin kartan kanssa sateen raikastamassa metsässä kuutisen kilometriä. Jos olisi edes alamäissä hölkännyt, niin ei olisi tarvinnut katsella yli 40minuutin loppuaikaa.

Meriharakat ovat pariutumiskaudella tehtaan pihapusikoissa.

Diiba-daaba

2010-05-27T16:10:00.001+03:00

Monet urheilijat on kirjotellu blogissaan, et sillon kun menee hyvin, ei oo aikaa blogailla. Mulla on taas päinvastoin. Taidan ruveta kommentoimaan säätä, kun ei noista lenkeistä jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Harjoitukset voi valinnaisesti tehdä joko 04.30, tai vaihtoehtoisesti illalla ennen ysiä. Valitse siinä sitten.

Eilen oli sateista ja kylmää. Kävin ulkoilemassa juosten 17 minuuttia ja loput kävelin.

Olen määki sprintant

2010-05-20T22:09:00.002+03:00

Tuntuu olevan kovin suosittua tuo rinttijuokseminen, joten lährin määkin tesmaan. Pitäis kuulemma jossaan vinaalis hölköttää, mut kun ei oo mitokondriot linjassa uranuksen kanssa.

Harmaan valon spektri se Prismasta heijastuupi

2010-05-13T19:56:00.003+03:00

Kyllä, olin oikeassa. Ei mihinkään.

En kyllä muista koska viimeeksi olisi ollut jalat lyijyllä valettu. Matka oli täyttä tuskaa alusta loppuun, eikä jalka noussut sammalikossa sitten yhtään. Elimistö on siinä määrin sekaisin, että normaalin kisan keskisykkeen ollessa 174-178, oli tällä kertaa keskisyke 185 ja maksimi 196, vaikka vauhti heikkoa. Koko ajan oli meno sellaista raskasta ja kömpelöä. Tämä meinaa sitä, että keskisyke oli hyvin mennyttä kisaa 10 pykälää korkeampi ja maksimi n. 15 lyöntiä yli standardin.

Kroppa on nyt siinä tilassa, että sitä on pakko lepuuttaa oikein huolella ja pyrkiä saamaan kehon toiminnot normalisoitumaan ennen ensi viikonloppua. Kunto on omaan tasooni nähden hyvä, mutta ylimääräiset rasitteet on nyt saatava karistettua puntista.

Alamäkipyöräilyä, eli DH:ta

2010-05-12T09:20:00.003+03:00

Mistäs sitä nyt sitten aloittais? No vaikka siitä, että kyseinen laji on ollut aina lähellä sydäntäni ja vaikka nuoruuden idolini Shaun Palmerin täysin yltiöpäiset ja ylivoimaiset vedot edelleenkin nostavat ihon kananlihalle, en voi olla pahoittamatta mieltäni tämänhetkisestä tilanteesta.

Nyt on nähkääs niin, että työt alkoivat tuossa 3.5 heti Tiomilan jälkeen ja siihen samaan kasaan on nyt pukannut jos jonkinmoisen asian hoitoa ja paria tenttiviikkoa, niin ei siinä sitten muuta ole kerennytkään. Tai olihan siinä vielä viikkoja tulehtuneena ollut jalkapohja, jonka ansiosta ne harvatkin lenkit on vedetty pyörällä. Ei tätä kyllä kauaa jaksais, jos tarvis joka päivä lähtä aamuseiskalta liikenteeseen ja ekan kerran pääsee lepuuttaa puolenyön tienoilla.

Huomenna sitten Prismuureille tamppailemaan A-sarjan etupäässä. Pitänee lähteä sillä mielialalla, että keskeyttää niin läpipääsykin on jo henkinen voitto. Sitä ennen on tänään 9h työkeikka, jostta kotiudutaan jossain ilta-yhdentoista maissa. Siitä sitten iltatoimet, ruokailut, suihkut, aivan liian lyhyet yöunet ja väsyneenä auton rattiin ja aamukympiksi kolmensadan kilsan päähän lohjalle kirmailemaan. Kulku on taattu.

Kyllä se vaan pistää miehen mielen matalaks, kun selkee nousukunto taittuu elämän realiteettien alle.

Kun järki ei jätä, niin kärki ei jätä

2010-05-03T19:57:00.002+03:00

Jotta noin. Matkalle päästiin sijalla 116 ja vaihtoon tultiin sijalla 26, kärkeä kiinni minuutin ja muutaman sekunnin. Täytyypä sen verran todeta, että pystyin toteuttamaan viime kirjoituksessa mainittua rauhallista omaa työtä. Kiirettä ei ollut missään vaiheessa ja hosuminen loisti poissaolollaan. Jotenkin tuntui, että ei siellä metsässä muita edes ollutkaan, vain minä, lamppu ja kartta.

Onneksi tuli edes yksi reilumpi koukku tehtyä, ettei nyt ihan mahdottomaksi olis ruvennu.

Takapenkin tunnelmaa

2010-04-30T14:31:00.002+03:00

Istun juurikin bussissa ja Kuninkaantien huoltis jää juuri takavasemmalle. Viimeiset kouluhommat alkaa olla pulkassa, kunhan saan ennen Suomen aluevesien loppua lähetettyä viimeisenkin harkkatyön tarkastettavaksi.

Huomenna olisi sitten tarjolla toinen osuus. Viimeaikaisten suurviestien tapaan oletan alussa mentävän porukassa, mutta pidemmälle kisaa edetessä saa omaa työtä tehdä enenevissä määrin. Jotenkin on aina hassua, että kaikissa isommissa viesteissä on metsässä ukkoa kuin pipoa, mutta melkeimpä aina olen saanut tehdä omaa työtä lähes koko radan. Eipä siinä mitään, parhaimmat viestisuoritukset olenkin päässyt tekemään yksin. oikeastaan pitää tässä nyt todeta, että vihaan porukkajuoksuja. Mulla on nääs sen verran heikot kisahermot.

Tosimies vetäisi yksin kärjessä.

Tavoite on pystyä hallitsemaan hermot niin, ettei missään vaiheessa mentäisi "herran haltuun" meiningillä. Siitä ei koskaan ole tainnut mitään hyvää seurata? Perussuoritus riittä, sankarijuoksut on sitten ihan toisten poikien heiniä.

Pimeässä hortoilua

2010-04-29T15:35:00.000+03:00

Valmistavaa reeniä yhteislähdöllä. Parilla välillä ihmeellistä soutamista, oikeastaan tuntuma oli parempi, miltä reitti näyttää.

Naks ruts ja pam

2010-04-27T15:22:00.002+03:00

Nämä kolme ovat rankaa useimmiten kuormittavat vihulaiset. Naks on itselläni melkeimpä aina tavattavissa niska-hartiaseudulta, ruts on lapaluiden välisen alueen jumittaja ja pam on selkeästi lantion alueen arkkivihollinen. Tavallisesti kovalla lattialla suoritettu eriskummallinen raajojen vääntely poistaa näistä useimmat, mutta toisinaan vaaditaan rankempia otteita, välineitä ja apureita, jotta pam saadaan poistettua rankaa kuormittamasta.

Ja taas kulkee.

Kisarintamalta ei ole mitään uutta. Kevään saldo on 5 starttia joista kehdesta tulos, kahdesta hylätty tulos ja viidennessä seiskarastilta koko kilpailusta ulos. Eilen käytiin sitten polvesta imemässä taas ylimääräiset juoksua haittaavat veret pois ja tänään aloitettiin Tio-harjoittelu huippujen tapaan vesijuoksulla.

Voin kertoo, et taas kulkee.

Retardinho

2010-04-23T19:41:00.004+03:00

Päätin ottaa uuden lähestymistavan kilpailuihin. Aina kun on kaksipäiväiset kilpailut, on suunnistus hanskassa vasta toisena päivänä. Tästä kimpaantuneena kävin tänään ottamassa suunnistusvetoja huomista otatusta varten. Ja kuten arvata saattaa, eihän siitä tänään mitään tullut, joten huomenna on oletettavasti timantin kovan kulun päivä!

Onneksi on photosoppi keksitty, että saa nuo viivat vihertämään.

Mäkivetokauden avaus

2010-04-21T12:11:00.002+03:00

Lumet on vihdoin kaikonneet myös itärajan periferialta, luonto alkaa kukkimaan ja mieli on luonnossa liikkujalla korkeimmillaan. Sanoisinko jopa, että heinättömät maastot juuri ennen kevään vihreintä aikaa ovat omasta mielestäni parhautta.

Tänään tuli nautittua 4 x 1,1km mäkivedot linnavuoren iki-ihanalla reitillä. Haamuaika 4:42 jäi vielä tänään rikkomatta, mutta vetojen aikojen ollessa 5:12, 5:03, 5:00 ja 4:54 päätin olla tyytyväinen päivän kuntoon ja suunnata katseen kauas etumaastoon. Pienenä plussana päivässä oli takaa kuuluneet lievät oksentelun äänet viimeiseen penkkaan noustessa.

Viikonlopun kisat menivät vaihtelevasti. Lauantaina tuli turoiltua oikein koko kevään edestä ja sunnuntainakin tuli jyrsittyä neloselle kakkosen koukku. Olin alunperin suunnitellut meneväni helpon kautta pellon reunaa, mutta muutin toteutusta jostain käsittämättömästä syystä ja tulos oli sen mukainen. Muuten kisa sujui omalle tasolleni, vaikka kulkupoliittiset neuvottelut eivät olleet päättyneet positiivisin tuloksin. Oikeastaan olen sunnuntain suoritukseen varsin tyytyväinen, sillä koko talvihan meni pitkälti jalkavaivaa potiessa ja korvaavia jyystäessä.

Palkintokin tuli napattua ja se aiheuttikin sen verran ihmetystä, etten muistanut edes parempiani onnitella. Pahoittelen asiaa ja onnittelen hyvistä suorituksista näin jälkikäteen!

Finnspringissä meikäläinen tullaan vahvalla todennäköisyydellä näkemään H21A-sarjassa, sillä Eliittiin näyttäisi olevan sen verran kova tunku ettei taida mulla kertoimet riittää. Mikäpäs siinä, eikös siellä ole kuitenkin A-sarjan voitostakin kohtuulliset pongot jaossa??

Sytytysennakko pielessä ja kiertokanki soirossa

2010-04-19T15:15:00.002+03:00

Osittain sulalla

2010-04-15T19:14:00.001+03:00

Myttyyn män!

2010-04-14T18:14:00.002+03:00

Tänään piti olla pitkä VK-harjoitus nousevalla tempolla. Tarkoitus oli jylläillä Riennon pitkän testin reitti, jotta viimekertaisen vahinko-oikaisun jälkeen saisin vihdoin tilastoajan uudelle 16,5km reitillemme.

No, hommahan karahti kiville heti ensimmäisen kilometrin jälkeen, kun kello piippasi väliajaksi 3:20 ja kolmosen kohdalla oli aikaa käytetty 10:15. Koita siinä nyt sitten kiristää loppua kohden, kun matkaa on vielä 13,5km jäljellä. Päätin sitten antaa mennä ihan reilusti loppuun asti, kuitenkaan anakynnystä ylittämättä. Lopussa yritin vielä parin kilometrin kiriä, mutta järjetön vastatuuli painoi ajan lopulta lukemiin 1:00:15

Pahan olon antoi eikä ruoka maistunut.

Liikaa lunta, aivan liikaa...

2010-04-13T19:55:00.000+03:00

Juoksuhulluutta, kuin Julma Juhan aikoina konsanaan.

2010-04-11T22:14:00.002+03:00

Olen ilokseni todennut, että kevät ja lämpenevät päivät ovat saaneet ihmiset innolla tahkoamaan Lappeenrannan pölyisiä katuja. Tämänlaatuinen kehitys lämmitti sen verran sydäntä, että avasin itsekin ratavetokauden Lauritsalan kentällä. Turha oli tietenkin olettaa, että portit olisivat vielä tähän vuodenaikaan olleet auki, joten reilusti vaan rikollisen elkein aidan yli ja jo kalman katkun saavuttaneissa trikoissa 10 x 2min vedot 3:04/km keskivauhdilla. Pitkästä aikaa oli kohtuullinen fiilis ja olihan siellä vetoapuna sentään karvan päälle 2 minuutin 800m menijä. Selkäjuoksu, sehän myö suunnistajat osataan ja sitähän siellä TIOssakin tarvitaan.

Pari lepopäivää

2010-04-07T11:33:00.002+03:00

Sen verran tuli rankaistua, että oli pakko ottaa palautumisen varmistamiseksi ylimääräinen lepopäivä. Tänään alkaa sitten uusi kymmenpäiväisjakso, jolta toivon samankaltaista onnistumista, kuin menneeltä jaksolta.

Kokonaisuudessaan reissu Latviaan oli onnistunut, mistä suuri kiitos SipRalaisille! Tuli käytyä Andrus Veerpalun kotikonnuilla syömässä ja kuskitkin ottivat sakkolaput mennessä ja tullessa. Kisat menivät jotakuinkin odotusten mukaisesti: Jalka kulki kohtuullisesti, mutta töhöiltyä tuli. PK-VK1 alueella osuu kuin telkkä pönttöön, mutta VK2-MK aiheuttaa ennakoinnin tippumisen jonnekkin kantapäiden alle. Lisää taitoharjoitteita ja hapollisia vetoja siis!

Päivä pulkassa

2010-04-02T22:56:00.003+03:00

Jaloilla tuli tehtyä reeniä tasan 4h, josta suunnistaen tuli 2,5h. Kilsoja tais tolleen nopeesti laskettuna paukkua 36. Tässä illan yösuunnistuksen kartta:

Huomenna ois sitten aamupäivästä kisa. Sweet dude!