Nautiskelua

Solisluusiksakki

Johan myrkyn lykkäs. Eilen käytiin myllyn kanssa takomassa 40min kiihtyvää ja tänään aamulla oli sapluunassa mäkivedot. Siihen asti meni ihan ok, kunnes ilmeisesti vetojen tuoksinnassa rytkäytin niskat jotenkin vinoon. No, nyt ei ole sitten pää kääntynyt milliäkään mihinkään suuntaan ja tuska on kova. Saapas nähdä millä ilveellä saadaan mies kursittua lauantaiksi kuntoon...

Katsastuksia

Heti aluksi haluan kiittää ahkeria keskustelijoita blogissani. Kiitokset teille Temmi ja anonyymit. Asioita oli pohdittu monelta kantilta ja jostakin niiden välimaastosta löytynee se kultainen keskitie, jolla harrastajat voivat rakastamastaan lajista nauttia ilman ylenpalttista haittaa muille. Lisäyksenä vielä, että mikäli itse kirjoitan vastineita mihinkään tällä sivustolla, tapahtuu se aina omalla nimelläni.

Tälle viikolle mahtuikin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kahdet katsastukset: Ensin oli torstaina Sekunda-mobiilin vuositarkastus ja lauantaina Silja-rastien EM-katsastukset. Ensimmäinen meni teknisesti loistavasti ja luottoajokille myönnettiin kisareissuja vielä ainakin vuoden verran. Silja-Rastitkin olivat omalta kohdaltani askel oikeaan suuntaan, vaikka sainkin tunaroitua 2-3 minuuttia turhiin koukkuihin suorituksenhallinnan karatessa lapasesta. Fyysisesti olen ollut aikaisempiin keväisiin nähden jotenkin turhan kovilla, eikä jalka oikein ole tahtonut varvikossa nousta. Olenkin päätynyt nyt siihen lopputulokseen, että suunnistus lajina suosii selkeästi kovakuntoisia miehiä, joten taitaa olla parasta kokeilla olisiko harjoittelusta apua tähän ongelmaan.

Viime viikolla harjoituksia tuli seuraavan kaavan mukaan:
Ma: Kehonkoostumusmittaus, rasvat 12,9%(Norppa)
Ti: Tasavauhtinen aerk-harjoite pyramidimallisilla mäkiosuuksilla
Ke: Pitempi rauhallinen missä paljon maasto-osuuksia
To: 4 x 3min mäkivedot
Pe: Ei midnt, kehätiellä 1,5h ruuhkassa
La: EM-katsastus, sija 34.
Su: Pitempi rauhallinen maastopohjalla ja metsäteillä.

Saaristorasteilta

Hehheh, eipäs siintä meinannu nyt sitten tulla yhtään mitään. No, suunta kohti kaakkoa ja uutta matoa koukkuun. Tarkempaa analyysiä tehdessä totesin tehneeni 5 välillä suunnilleen sellaisia asioita, mitä suunnistuksessa pitää ja muilla väleillä olikin sitten jotain aivan muuta mielessä. Ensi lauantaina Silja-rasteilla luulisi jo ensihermoilujen hieman helpottaneen ja jos sitä vaikka pystyisi sellaiseen normaaliin suoritukseen. Yritetään parhaamme ja katsomme mihin se riittää, ettenkö sanoisi.

Sunnuntaina olisi tarkoituksena tehdä pidempi karttaharjoitus ja natustella kinttuihin tuntumaa EP:tä varten. Viime vuoden keskeytys saisi vaihtua läpipääsyyn ilman totaalikuolemaa. Tiomilaankaan ei ole pitkälti ja siellä sitä sitten pitkälti onkin.

Kantapään kautta

Näin se on sitten polkaistu Gerbynlahdella suunnistuskausi käyntiin. Pienehkö otos Sinisestä ylivoimasta majoili Pääsiäisen ylitse Ålands Idrottscenterissä ja toteutti suunnistusvatussin unelmaa. Leiri oli suunniteltu huolella ja toteutus oli sen mukaista. Tasapuolisuuden nimissä ruuanlaittovuorot arvottiin nimiä hatusta nostamalla lähes jokaisen harjoituksen jälkeen. Itselleni käpy kävi kahdesti.

Harjoituksista parhaat olivat omasta mielestäni Dagslösan muistikuvasuunnistus, joka toteutettiin idiootin unohdettua oman karttansa majoitukseen siten, että Masa näytti rastiväliä rastilla 5-10sekuntia ja sitten meikäpoika veteli hatarilla muistikuvilla parhaan kykyni mukaan. Viimeiset kolme väliä yritin vetää yhdellä vilkaisulla ja se kostautui karulla pummilla viimeiselle. Muuten sujui ihan hyvin. Karttakin löytyy:



Toisena huippuna pitää nostaa esille aina niin perinteinen leirikisa, joka oli tällä kertaa Masan suunnittelema 7,7km otatus Lumparskogenin kartalla. Lähtöjärjestys oli arvottu edellisenä iltana ja se oli kaikkien pieneksi hämmästykseksi täsmälleen sama, kuin Jyväskylän kympin perinteisellä. Itselleni tuli siis kuuman ryhmän viimeinen lähtöpaikka. Itse kisa sujui parista rastilippujen puutteesta johtuvasta rastipisteen varmistelusta huolimatta jopa mainiosti, rehellistä pummia kertyi korkeintaan 45sek ja sitten siihen vielä pitkällä välillä tullut oikealle ajautuminen. Toisaalta näin jälkikäteen toiseksi viimeiselle rastille olisin kyllä ottanut oikeanpuoleisen reitin polkua myöten. Aikaa sain 7,7km radalle kulumaan 50:41 ja kilometriajaksi muodostui täten 6:35/km
Kartta leirikisasta:



Se Ahvenan leiristä ja sitten harmillisempiin asioihin. Kävi nimittäin niin, että viime torstaina Turkuun ajellessa olin ottanut viime vuoden Halikko-viestin kartan ja suunnitellut siihen itselleni reenin pitkän ajomatkan jumituksia aukomaan. Reeni olikin hyvä ja ajatus toimi kuin junan vessa, vireessäkään ei ollut valittamista. Hyvillä mielin suuntasin kamat kuiviin vaihdettuani satamaan ja siitä laivalle.

Reenailuista tuttujen kanssa jutustellessa tuli ilmi, että kyseinen maasto onkin tämän vuoden Ankkurirastien kilpailumaastoa. Asia askarrutti päätäni koko Pääsiäisen ajan ja nyt asiaa hieman tutkittuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että ainut urheilullinen ja oikea ratkaisu on evätä itseltäni osallistumisoikeus kyseiseen kilpailuun. Asia harmittaa itseäni suuresti ja pyrinkin tässä nyt tekemään selväksi, että kilpailualueella harjoitteluni ei johtunut välinpitämättömyydestä tahi hyödyn hakemisesta, vaan puhtaasti siitä seikasta, etten ollut tarkistanut Ankkuri-rastien pitopaikkaa ajoissa. Eväämällä itseltäni kilpailuoikeuden haluan osoittaa pelaavani rehtiä peliä lajissa, jossa kilpailualueeseen tutustumalla voi saada huomattavaakin etua muihin kilpailijoihin nähden. Tunnustamalla virheeni saan kiven pois sydämeltäni ja voin hyvillä mielin jatkaa kesää eteenpäin. Kilpailumaastossa harjoittelu ei kuulu suunnistuksen herrasmies-sääntöihin ja tätä sääntöä pyrin noudattamaan. Samaa rehellisyyttä toivon myös kanssakilpailijoiltani, vanhemmalta suunnistuskansalta ja ennenkaikkea nuoremmalta polvelta, jotka esikuviltaan toimintamalleja omaksuvat.

Ei minulla muuta, hyvää suunnistuskesän jatkoa ja Saaristorasteilla kohdataan!

Simo Mertanen

Achtung Alicante!

Pohdittiin tossa Taavetin valleilla lumihangessa reeniä kahlatessa, että tämmöstä se on muuten niillä Epsanjan reissaajillakin. Molemmissa paikoissa aurinko paistaa ja kahlataan pehmeässä hiekassa/lumessa polvea myöten, ei oo helppoo suunnistajalla. Toisaalta hetken pääsi vallien reunaa auringon sulattamilla paikoilla ja juoksu oli tovin helpompaa, onhan siellä Epsanjassakin lentohiekan välissä pätkä ruusupuskien värittämää nummea.

Ruusupuskaa ei Taavetista löytynyt, joten olosuhteet on näinollen paremmat.

Tunti turpaan

Katos perkele, kun on keväiseksi meno kääntynyt. Tänään nautiskeltiin auringon paisteesta Saimaan lumoavilla hankisilla ja olihan siinä oikein makkarat, ruisleivät ja muut tykötarpeet reppuun lastattuna.

On nyt ollu sellasta menoa ilmassa, et Riennon Jyväskylän leiri oli tälle tuulenpieksämälle ruholle se viimonen niitti. Seuraavaan viikkoon en tehny sit mitään ja nytkin on ollu kovin heikkoo. Siis VAIKEETA! Pilkkikisassa otin rumasti pataan ja juoksukoulun nopeusvedoissakin Tero jätti ku pahaisen kesäkissan.

Totuus on se, et mies on mieleltään heikko ja sitä pitäis laittaa tunti turpaan et oppii olemaan.

Laitetaan siis mies ruotuun, jatkakaa.